Päämääränä rakkaus

En tiedä mitä tästä ajattelisin.Tänään on tullut veristä vuotoa.Se saattaa olla hyvä tai huono merkki.Hyvä siinä mielessä että alkio olisi kiinnittynyt.Huono taas siksi että se onkin keltarauhashormoonista johtuvaa tai alkio ei ole kiinnittynyt.En tätä vielä odottanut.Toisaalta hedelmöittymisestä on nyt tasan 4 päivää eli sen pitäisi kyllä olla kiinnittymiskelpoinen.Yritän nyt ottaa rauhallisesti ja olla pelkäämättä pahinta jo tässä vaiheessa.

Miesasiasta sen verran,että oli kiva kuulla mitä toiselle miehelle kuuluu.Juttelu oli nyt jotenkin erinlaista.Sellasta normaalia ystävien kesken.Uskonkin ettei tästä tullut nyt kummallekkaan paha ja ahdistunut olo.Tilanne taitaa nyt olla se mitä sen kuuluukin olla.

Näin muuten taas outoa unta.Mitä sanotte ilmassa kelluvista autoista.Yksi oli jäätelöauto.Siinä oli myös jotain oudon näköisiä lentokoneitakin.Yksi niistä autoista putosi ja yritin soittaa hälytyskeskukseen,mutta se ei sujunut ollenkaan.Uskomattoman vaikeaa unissaan soittaa.Nyt ainakin osaan soittaa oikein enkä tee samoja virheitä kun siinä.Potilaat olisivat kyllä kuolleet kun se kesti niin kauan.

Hormoonit hyrrää ylikierroksilla ja saa minun tunne-elämän täysin sekaisin.Eilen oli erittäin vaihteleva päivä.Luin yhtä kirjaa ja siellä oli erittäin hauska kohta.Repesin täyteen nauruun huomatakseni ,että hetken päästä itkin täysillä.Mieliala vaihtelee laidasta laitaan.Nyt on menossa jonkun sortin masis.Ikävä menneeseen nostaa päätään.Siihen tuttuun ja turvalliseen .Kunpa olisi joku jonka kanssa jakaa arkea.Kaipaan myös toista miestä yhä hirvittävän paljon.Hellyyden kaipuuni on kova.Kaipaan että joku ottaisi syleilyyn ja sanoisi: “älä murehdi.Kaikki kyllä järjestyy hyväksi”.Tuntuu kuin elämäni syöksyisi kovaa vauhtia jonnekkin pimeään kuiluun josta ei heti tulla takaisin pinnalle.

Pistän kaiken hormoonien syyksi.Koko tämän epävarmuuteni.Eilen pelkäsin tulevani pahastikkin kipeäksi.Lämpö alkoi nousta,mutta onneksi laski iltaa kohden.Yöllä heräsin rinnassa tuntuvaan puristavaan kovaan kipuun.Jouduin vetämään piippua ja olo helpottuikin.

Vanhoissa ohjeissa sanottiin että jos punktion jälkeen nousee kuume tai tulee hengitysvaikeuksia on mentävä sairaalaan.Muistan kun viimeksi olin tosi kipeä enkä pystynyt sanomaan olenko tarpeeksi sairas.Nyt tiedän että olin.Nyt pelkään samaa tilannetta.Tajuanko oikeasti lähteä sairaalaan kun pitää.Vielä on kuitenkin kaikki sillai hyvin.Voi olla että haen vielä pari päivää saikkua,mutta sen näkee huomenna sitten.

Menneen kiputiloja yhä käyn läpi.Ne eivät tee hyvää,mutta ne pitäisi kohdata.En vaan tiedä miten kun kumminkin aina loukkaan lopulta itseni.Kolme isoa menneen kivun aiheuttajaa on nyt poistolistalla menossa.Projekti saattaa olla pitempi kestoinen kun luulin.Toivottavasti kuitenkin 1,5 vuoden päästä tilanteet ovat jo ratkenneet.Niiden jälkeen ei enää ole mitään mikä menneessä voi tulla esiin.Kaikki on kohdattu ja käsitelty.

Eilen pääsin eroon munasolulastistani.Niitä löytyi 14.vielä ei tiedä onko kaikki kelvollisia.Tänään kuitenkin menen alkionsiirtoon.Riskinä siinä on kohdun ulkopuolinen raskaus.

Punktiosta sen verran,että otin 1,5 tuntia ennen toimenpidettä 1:n 600:n buranan ja 2 kpl 500:sta panadolia.Toimenpiteessä ei mennyt kauan.Morffiinia suoneen laitettiin 3 ruutallista.Kohdunpohja puudutettiin.Piikinpistot tuntuivat kyllä,mutta eniten sattui morffiinin laitto suoneen.Päässä pyöriminen loppui parissa tunnissa ja lähdin kotiin taksilla.Kotiohjeiksi annettiin tuo sama lääkemäärä otettavaksi ja 2 litraa juomista.Olin niin väsynyt,että nukuin 1,5 tuntia kun pääsin kotiin.Verta tulee vieläkin alapäästä,mutta vähemmän.Kivut ovat tulleet osaksi elämää munasarjoihin ja kohtuun.En ole kuitenkaan lääkettä ottanut.On parempi kun tuntee,niin ottaa rauhallisemmin.Välillä kävelen kaksinkerroin ja välillä on ihan ok.Viikonloppu meneekin oleillessa.

En millään jaksaisi lähteä reissun päälle,mutta kun perillä odottaa alkio,niin onhan se käytävä hakemassa.Peukut pystyyn että alkio kiinnittyy ja muutkin munikset ovat hedelmöittyneet ja alkaneet jakautua.

EDIT: Alkio on nyt siirretty ja kahden viikon päästä saan tietää miten kävi.Loppujen lopuksi kahdeksan  oli kunnollisia joista 7 meni pakkaseen.Loput olivat keskeneräisiä ja ei hedelmöittynyt.Siellä se nyt jatkaa elämää ja toivottavasti kiinnittyykin.Laskua tuli klinikalta 2504 euroa.Kaikkiaan tämä ivf siis maksoi jotainreilut 3700 euroa.

On tämä vaan niin juhlaa kun saa kirjoittaa normaalisti ja vieläpä muokattuakin tekstiä niin ja tekstit näkyvät kokonaan

Tänään kävin lääkärissä.Kaikki näytti hyvälle.Jopa niin hyvälle että punktio tehdään jo torstaina ja alkionsiirto mahdollisesti perjantaina.Olen kyllä kauhuissani tuosta operaatiosta ja siitä missä kunnossa sen jälkeen olen.Entäpä jos en kykenekkään perjantaina mihinkään.Täytynee vetää särkylääkettä senkin edestä.Ei sillä että oloni olisi nytkään hyvä.Voin pahoin koko ajan.Munikset ovat turvoksissa ja niitä särkee varsinkin nyt kun tulin kävelleeksi liian reippaasti.Tuntuu siltä kun halkeaisi.

Saan sitten ennen joulua tietää saanko joululahjan vai en.Toivottavasti kaikki menee hyvin.Olo on tosi hyvä ja mieli keveä nyt kun kaikki rullaa hyvin eteenpäin.

Kiitos Cherrycat tunnustuksesta

Nyt se on tehty vihdoinkin.Toivoin ettei olisi tarvinnut tätä tehdä mutta kun kerran on pakko,niin nyt asiat eivät enää ole mörkönä komerossa,vaan loistavat kirkkaassa auringonpaisteessa.Olo ei ole hyvä silti,mutta kun en enää muuta vaihtoehtoa keksinyt.Pakkohan se oli tehdä kun kerran ahdistettiin nurkkaan .Asiohin on pakko saada selvyys:)

Jotain hyvääkin on taas tapahtunut kuten sain vihdoinkin oman koneen nettiyhteyden toimimaan.Jes!Nyt pääsen oikeastikkin taas kirjoittamaan kunnolla ja muokkaamaan tekstejä ja kommentoimaan.

Rempukkakin kävi kyläilemässä ja nyt kyllä en täysin tiedä mitä tapahtui tai oikeastaan jäi tapahtumatta.No aika näyttää miten homma jatkuu.

Ensiviikko onkin kiireinen ja tapahtumia täynnä.

Tänään aloitan uudella kynällä.Tein jo sillä testin ja se pienin määrä mikä on on todella vähän.Kun testailin ekaa kertaa klinikalla sitä tuli huomattavasti enemmän,mutta kyllä tuon oikein pitäisi olla.Illalla sitten näen minkä verran ainetta saan.Laitan itse merkit tussilla kynään,niin näen onko tasavälit.

Minua ihmetyttää tämä hyvä olo.Aikaisemmin kun olin turvoksissa ja alavatsaa pakotti ym,mutta nyt ei ole mitään oireita.Mieliala kyllä vaihtelee laidasta laitaan.Välillä itken ja välillä olen pirtsakka.Ärsyttävää toisaalta.

Onneksi kohta on viikonloppu ja jotain kivaakin puuhaa tarjolla…

Tänään iski epävarmuus.Vielä eilen olin vakuuttunut että saan oikean annoksen lääkettä.Tänään en en enää ole niin varma.Laskeskelin että jäljellä on enää 150 yksikköä tai piti olla ja tarvitsen toisesta kynästä lisää täyteen määrään.Nyt kuitenkin tilanne on se,että minulla on yhä ainetta jäjellä ekassa kynässä.Paniikki iskee mitä nyt tehdä.Ehkäpä siksi ultrassa ei näkynyt kun muutama follikkeli tulossa.Huomenna on pakko soittaa klinikalle ja kysellä asiasta.Olisi kiva tietää millaista annosta oikeasti olen saanut.Toisaalta kaipaan vanhaa menetelmää.Silloin pisti taatusti oikean määrän vaikka kipu olikin ihan toista luokkaa kun nyt.Pelottaa että tämä epäonnistuu ja rahat menevät hukkaa.

Kiitos Dolce kun piipahdit kannustamassa Tiedän että välillä kirjoitan arvoituksellisesti,mutta enimmäkseen silloin kirjoitan itselleni muistiin että en myöhemmin sortuisi samaan tai pystyisin pohtimaan asiaa myöhemmin etäältä.Taisin taas selostaa hiukan vaikeasti :))

Eilen aloittelin piikitykset ja kuinka ollakkaan en onnistunut hyvistä ohjeista huolimatta oikein.Hyppäsin jotenkin ohjeen yli ja asteikossa oli väärä lukema.En hannonut niin isoa määrää pistää hukkaan joten nuukana ihmisenä otin sen talteen.Ajattelin pistää sen normaalilla piikillä sitten.Sitten pähkäilin että miksi pistää kahdesti ja niinpä ruiskutin omasta mielestä riittävän annoksen ruiskuun.Eihän se sitten ollut niin yksinkertaista.Ainetta oli vähänlaisesti ja neula ns. söi osan aineesta.Niinpä en ihan saanut riittävää annosta ekalla kertaa,mutta uskoisin sen riittävän. Tänään sitten asia olikin helpompi ja piikitys kynällä sujui hyvin.Silti epäilen saanko oikean annoksen.Se ei sattunut ollenkaan.Tuntui kun ei olisi pistänytkään.NytTosin jälkikäteen pistokohtaa jomottaa.Muuten olo on ok.Oikeastaan ihan liian hyvä kun muistelee ekaa kertaa vuosien takaa.Niin ne ajat muuttuu ja asiat helpottuu.Katsotaan olenko vielä viikonpäästä samaa mieltä

Olen tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni,vaikka yhä suren ja kaipaan toista miestä.Sitä sen hellyyttä ja lohduttavaa olemusta.Käsiä ympärilläni.Härnäämistänikin.Minusta tuntui sillon siltä,että olen elossa.Sitten tulee mieleen ne negatiiviset asiat joita en kaipaa ja siitä tulen surulliseksi.Minun on kumminkin ajateltava itseäni kun ei sitä kukaan muukaan tee.

Onneksi minulla on nyt muutakin ajateltavaa kuten rempukka joka on ehkäpä tietämättään ollut minulle iso tuki.Olisin halunnut hänet tänne,mutta tarvitsen myös vielä omaa aikaa ja niinpä päädyin soittamaan hänelle kun tuntui että tarvitsen tukea.Tulin siinä samalla pyytäneeksi hänet kylään pienellä varoituksella että minulla ei välttämättä ole mitään tarjottavaa muuta kun seurani nyt kun hoidot on alkaneet. Saatan olla tosi kipeä,mutta sen näkee sitten.Toivon että hän tulee silti käymään ja jaksaa kuunnella hoitokertomukseni.

Minulle sanottiin että näytän hyvin voivalta ja siltä minusta tuntuukin.Välillä vaan tahtoo tulla notkahduksia,mutta ei mitään pitkäkestoista.

Oikeastaan minun on pakko kirjoittaa viimeyön uni ylös,jotta voin tarkastella sitä myöhemmin eri vinkkelistä….Siinä olin tulevaisuudessa.En osaa sanoa kuinka monta vuotta edempänä,mutta arvioisin parista kuuteen vuoteen asti.Asuin yhä tässä missä nytki pienen pojan kanssa,mutta jostain kumman syystä exäni oli laittanut talonsa myyntiin ja minä ostin sen pois ilman että olin miettinyt seurauksia tai käynyt edes katsomassa taloa.Menin sinne sitten tutkaileen äitini kanssa että mitä tulin ostaneeksi.Talo oli erinlainen niin sisältä kun ulkoakin,mutta kissa tunnisti sen heti ja oli tyytyväinen kun pääsi tuttuun ympäristöön.Taloa oli rempattu ja esineet olivat ne mitä sinne jäi kun läksin.Exä ei ollut muuttanut vielä pois sieltä.Hän tulikin paikalle ja kertoili suunnitelmistaan.Minä en kertonut hänelle että olin sen jo ostanut itselleni.Katumus iski siellä paikan päällä ja mietin kuinka saisin kaupan purettua.Kaikki asiat joiden takia sen asunnon aikanaan hylkäsin nousi esiin ja jäin vain ihmettelemään miksi tein niin typerän teon että ostin tuon talon kun tiesin mitä siitä seuraa kun exä saa asiasta tietää. Ehdin vielä nähdä tulevan mieheni sekä poikani.Ikää on vaikea arvioida,mutta hän oli jotain alle viiden.Hän juoksi unessa suoraan “isänsä” rekan alle,mutta onneksi ei käynyt kuinkaan ja poika selvisi  pelkällä säikähdyksellä.

Tässä tämä pääpiirteittäin.En vielä tiedä mitä merkitystä tällä on mutta tuntuu että jokin tarkoitus on.Olen nähnyt viime aikoina paljonkin outoja unia.Ne ovat olleet pelottavia.Alitajunta yrittää kertoa minulle nyt jotain mitä en itse hoksaa kohdata tai käsitellä.