Päämääränä rakkaus

No nyt se on tehty.Sain hyvän tekosyyn soittaa sinkkumiehelle jo tänään.Tilaisuus on käytettävä kun sellainen osuu kohdalle.Tarvitsen hänen ammattitaitoaan.Olin tätä jo työstänytkin viikonverran ja miettinyt miten lähestyn ja millä asialla ja lähestynkö ollenkaan.En sitten malttanut odottaa ensiviikon loppuun,vaan tein sen jo tänään.En koskaan ole ollut hidas käänteissäni ja nytkin pääsin itseni yllättämään nopeudella luuri kädessä ja valitsin sinkkumiehen numeron.Pyysin hänet käymään ja hän on tulossa ensiviikon loppupuolella.Voi juku.Mitähän tästä vielä seuraa :) Toivottavasti tapaaminen ei kuitenkaan mene sillai kun Dolce kirjoitti.Kunpa en nyt karkoittaisi hyvää ystävää ja toivottavasti tulevaa tukimiestä käymällä hänen kimppuun ja ehdottelemaan seksiä.Ajankohta on huono kun “ovis “on niin lähellä ja minä hirveässä puutteessa.Kaiken lisäksi ehdin vielä miettiä tapaamistamme monta päivää.Nyt minulla on jotain muutakin odotettavaa kun tuo ovulaatio.Itseni tuntien olen taas tekemässä jotain mitä ei ehkä pitäisi,mutta milläs itsesi pysäytät kun on vauhtiin päässyt.

Muutakin mukavaa on tänään tapahtunut.Sain ulkotyöt siihen malliin että talvi saa tulla.Näytti jo tosi pahalta tämä tilanne,mutta niin se vaan tuli tehtyä täys työpäivä ulkona pihatöitä.Olo on mainio.Nyt alettava panostamaan sisätöihin.Toivottavasti saan apulaisen sinkkumiehestä kotiaskareiden pariin.Pienin askelin kohti vankkaa ystävyyttä

Huomenna kyselen koetuloksia ja tiistaina lääkäriin.Sitten onkaan enää viikko inseminaatioon.

Tukiryhmästä laitan vielä koosteen millaisia ihmisiä siihen on hyvä kuulua.Omat vanhemmat,pariskunta jolla eri ikäisiä lapsia,vauvaa odottava tai juuri vauvan saanut ystävä,miespuolinen ystävä jolla kokemuksia lapsista sekä sinkkumies joka auttaa tarvittaessa huonekalujen ja muun pikkupuuhan parissa apuna kun ei itse enää pysty sekä joukko eri alan ammattilaisia tukena jo lapsen synnyttyä.Tärkeintä on että apu on lähellä ja helposti saatavilla sekä luotettavuus vaikealla hetkellä.Toivottavasti pärjään tulevaisuudessa tällä joukkiolla,mutta täytyy tarvittaessa täydentää jos huomaan aukkoja.

Olen nyt tuon tukiverkon kasannut ja sosiaalinen elämäni on lähtenyt käyntiin.En ole aikaisemmin saanut aikaiseksi käydä kavereilla ja nyt tämä projekti on saanut minut liikkeelle mikä on hyvä asia.

Tapasin erään miehen jonka suhteen on ollut monenlaista välillämme aina kun on tavattu.Nyt näin hänet aika monen vuoden tauon jälkeen ja pakko myöntää että hän yhä vetoaa minuun.Tekisi niin mieli,mutta kun en oikein tiedä mitä tehdä hänen suhteen.Hän on erittäin luotettava ja haluaisin hänet tukiryhmääni,mutta kun en tiedä voinko olla koskematta häneen.Hän on hyvä ystävä minulle vuosien ajalta.Tämä minun tilanne kun on nyt tämmöinen.Myös haittapuolena on yhteiset ystävämme joiden takia en häneen ole kauheasti yhteyttä pitänyt.En halua muiden ystävien kaikkoavan tukiryhmästäni ja karttelevan minun seuraani.Mieli tekisi kumminkin soittaa ja pyytää käymään.Tarvitsisin hänen ammattitaitoaan eräässä asiassa ja muutenkin hän olisi ollut sopiva ryhmään.Pelkään vaan retkahtavani häneen ja löytäväni hänet seuraavana aamuna sängystäni.Hän on ollut mielessäni kaikki nämä vuodet,mutta erään tapahtuman jälkeen olen pitänyt hänet etäällä.Nyt sitten huomasin olevani yhä altis hänelle.Hitsi kun teki mieli vähän…pussata.Minä kun olin jo ehtinyt miettiä häntä tuohon tukiryhmään.Nyt en tiedä voinko sittenkään.

Terveydentilani on myös aiheuttanut uusia huolia.Onnettomuuden jälkeen hengityspuoli temppuilee välillä.Nyt pääsin tänne asti kesälomilta ja piipulla taas ollaan.Kävinkin jo asiasta pomolle ilmoittamassa että ilman epäpuhtauksille on tehtävä jotain tai minulle mietittävä uutta työtä.Voihan paska.Tätä enää en olisi kaivannut tähän kaiken keskelle.On jo näitä perussairauksia ihan tarpeeksi ja tämä vauvaprojekti ja isän sairastuminen.Onneksi sentään ei enää tarvitse ottaa stressiä toisesta miehestä.Yritän saada nyt stressiä hallintaan joogan avulla.Pääsee unohtamaan hetkeksi sen että sairaudet vaanivat nurkalla sotkemassa projektiani.

Ensiviikolla taas moni asia etenee.Nyt aion viikonlopuksi unohtaa kaiken ja keskittyä ulkotöiden pariin.Asiat on hoidettava nyt niin että talvi saa tulla.Eräs ystäväni on luvannut pitää minut kasassa kun näytän lipsuvan polulta pois.Tätä varten tämä tukiryhmä on.Auttaa ja tukee sillon kun tarvitsee.

Tietoa ei todellakaan löydy aiheesta ja olenkin umpikujassa.Kaverini lupasi euroopan matkallaan katsella kyseisiä vempeleitä ja niiden merkkejä.Olen kuitenkin jo aika varma siitä mitä hankin,mutta haluan vielä sitä vertailua tehdä.Täällä korvessa kun ei juurikaan ole autoja.Ainoat vaaratilanteet tulevat talvella,jos ajaa ojaan.Vaihtoehdot ovatkin tässä.1.Ostan kakkosauton niiksi pakollisiksi kuukausiksi ,jotka on oltava selkä menosuuntaan(joku vanha 70-80 luvun rousku jossa ei tietoakaan airbageista) kaukalon mukaan eli n.4-6kk.Muutenhan suositus taitaa olla 1-3 vuoden ikäiseksi 2.Poistan airbag:n kokonaan omasta autostani ja pidän lapsen siinä selkä menosuuntaan niin kaukan kun pystyy.Luulen ettei sitä kaukaloa ja tietoa niiden turvallisuudesta meinaan löydy vertailtavaksi.

Oma kroppani etenee aikataulun mukaan.Näillänäkymin inssi on kahdenviikon kuluttua ja osuu viikolle.Nyt vaan täytyy toivoa että myös tämä toinen munasarjani tuottaa hedelmää eikä jää sen takia ohi.Muuten homma eteneekin hyvin.Eräs testi on vielä tekemättä ja alkaa olemaan jo kiire.Huomasin sen liian myöhään ja nyt en tahdo saada aikaa ajoissa.Toivottavasti ei tule ongelmaa ja pääsen siihen tälläviikolla.Luulin meinaan että inssiin olisi vielä ollut kolme viikkoa.Niin se aika vaan menee ja teastailut alkavat ensiviikolla.

Tukiverkkoni alkaa olemaan valmis.Täydennän sitä tarpeen vaatiessa.

Elämässäni tulee tapahtumaan vielä suuria muutoksia joita en vielä ole ottanut huomioon kuten asunnon koko ja työ.Työ onkin se ensimmäinen,joka asettaa suuret haasteet miten siitä selviän tulevaisuudessa lapsen kanssa.

Kompastuskivekseni tuli tuo kaukalo.Olen etsinyt ja etsinyt sellaista vauvalle joka on naama menosuuntaan.Ongelmana on airbag apukuskin paikalla.

On aivan uskomattomia nuo ohjeet joita noissa kaukaloissa on.Ihmettelen sitäkin lasta joka painaa 0 kiloa 6 kuukauden vanhana

Euroopassa taas on sellaisia kaukaloita olemassa.Miksei täällä ole? ymmärrän lapsen turvallisuuden,mutta niin monet änkeävät nykyään lapsen airbag paikalle kaukalo asennettuna sitä vasten,mikä on erittäin vaarallista.

Nyt joudun joko vaihtamaan auton tai sitten minun on päästävä eroon tuosta “bäkistä”

Otankin kiitollisena vastaan kaikki vinkit jotka koskevat kyseistä kapistusta.Se kun on tärkein tavara jonka lapseni tulee tarvitsemaan.

Eilen se sitten alkoi tuo opettelu ja tuotteiden testailu.Raskaana oleva kaverini houkutteli minut katsomaan vauvan varusteita.Hän oli ehtinyt ostaa jo vaikka mitä.Ei voi kun ihmetellä laitteiden monimutkaisuutta ja erilaisuutta.Sain perusteellisen oppitunnin yhdistelmävaunujen eri ominaisuuksista ja niiden kasaamisesta ja purkamisesta.Käytiin läpi myös turvakaukaloita ja paljon muutakin.Pää on nyt ihan pyörällä.Valinta tulee olemaan vaikeaa kun on niin paljon erilaisia ja hintakin on laidasta laitaan.

Nyt minun on jo mietittävä tarkkaan mitkä on minun tarpeet ja turvallisuus lapsen kannalta.En vielä ole miettinyt näitä asioita yhtään.Jokaisessa härvelissä kun on ne hyvät että huonot puolensa.Ostanko uutta vai hankinko vanhaa.Vanhoissa hyvä puoli on se että ne on huomattavasti edullisempia.Huonopuoli taas on se metsästys että löytää oikeanlaiset.

Olen kyllä aivan innoissani tästä ja aika menee näiden asioiden parissa niin nopeasti.Siinä mielessä se on hyvä ettei nyt minun tarvitse niin kovasti tarkkailla kroppaani.Voin sen unohtaa hetkeksi

Täytyy sanoa että tuo ystävä on kyllä aivan mahtava tapaus.Olisin kyllä todella hukassa ilman häntä.Lähipiirissä kun ei ole ketään muita keltä kysyä näistä asioista ja netistäkään ei kaikkea tietoa saa välttämättä.

En kuitenkaan voi olla sanomatta muutamaa sanaa kadonneesta “tukimiehestä”.Sain nyt häneltä puristettua irti tiedot joita olen halunnut tietää.Varmuus on se mitä kaipaan eniten.Hän kyllä haluaa tietää miten asiat etenee ja olla tukena ja pitää minut ystävänä.Nyt tällä viikolla olen saanut joitakin tiedon murusia ja niiden perusteella teen päätöksen hänen suhteen.Päätös on raskas,mutta helpottava.Vaikka hän haluaakin minut tavata joskus,niin minulle se on raskasta.En kestä tämmöistä epävarmuutta.Niinpä päätin että pidän hänet ajan tasalla tilanteestani,mutta siinä onkin sitten kaikki mitä tarjoan hänelle.Hän ei kykene antamaan minulle sitä tukea mitä odotan ja kun odottaa jotakin ja ei saa,niin sitä tulee surulliseksi.Tähän minulla ei ole halukkuutta.Surra loputtomasti suhdetta ja suhteettomuutta häneen.Tukenani pitää olla henkilö joka on läsnä jokapäiväisessä elämässäni.Hän ei siihen kykene.Hän onkin nyt lokerossa ystävä, johon pidetään satunnaisesti yhteyttä.Sain tämän eilen työstettyä loppuun ja olo on nyt helpottunut kun tiedän tosiasiat.En niitä nyt tänne kaikkia kuitenkaan kirjoita.

Nyt tunnen olevani oikeastikkin vapaa kaikista suhteista.En ole sitoutunut tai velvollinen pitämään yhteyttä keneenkään mieheen seksuaalisessa mielessä.Voin keskittyä tähän projektiini täysipainoitteisesti.

Aika menee välillä nopeasti ja välillä niiiin hitaasti.Nyt oli monenlaista puuhaa ja en tänne ole ehtinyt muutamaan päivään.Oikeastaan nyt on menossa vähän tylsähkö kausi ja kaipaisin hiukan virikkeitä.Olen siis pääsemässä väsymyksestä ja nyt on taas energiaa vaikka mihin.Suunnitelmia ja intoa löytyy.

Olen miettinyt tukiverkkoani ja kun tuo yksi miespuolinen tukihenkilöni meni puihin,niin minun pitäisi oikeastaan hänen tilalleen löytää joku toinen jolta kysyä miehistä näkökulmaa asioihin.Eli ihan vaan ystävää tueksi.Myös pitäisi vielä käydä läpi muita ystäviä,mutta katson nyt ensin tuon ekan inssin läpi ja vasta sitten mietin kelle muulle kerron.Niin varmistin tänään asian ja se on nyt sitä vaille kun vaan H-hetki koittaisi.Mahtava tunne

Sorruin(varmasti arvasitte)  :)  laittamaan HÄNelle viestin ja kyselyn kuulumisista.Saa nähä reagoiko siihen mitenkään.Olen nyt saanut itseni koottua edellisen hänen pahaa mieltä tuottavan toiminnan takia.En rypenyt kovin pahasti enkä kovin pitkään.Hyvä minä.Pääsen jo nopeasti jaloilleen.Ystävä vaan eikä mitään muuta.

Eipä tässä  tämän ihmeempiä tälläkertaa.Kutinaa on että jotain jännittävää on tapahtumassa minulle pian.Jään odottamaan mitähän se voisi olla.

Viikko taas alussa ja huomattavasti jo paremmalla olotilalla.Kävin tänään papassa.Tulosta saa odottaa ainakin 2,5 viikkoa :o   Toivottavasti ei löydy mitään mikä romuttaa vauvantekoprojektin.

Sitten meninkin hakemaan apteekista niitä ovulaatiotestejä.Ensimmäisessä paikassa niitä ei ollut.Toisessa paikassa niitä sitten oli ja ostin heti kaksi pakettia.Syy siihen lukee edempänä.Myyjänä oli aivan ihana suloinen nuori kolli.En voi kun hymyillä tapahtunutta.Esitin asiani ja hän kysyi “MITÄ” vastasin”Haluan ovulaatiotestin” Auliisti hän ojensi yhden pakkauksen ja minä sitten pyysin vielä yhden.Tokaisin siihen vielä että näillä pääsee alkuun.Hän jäi hymyilemään ja kun menin kassalle hän ei näyttänyt saavan silmiään irti minusta,vaikka palveli muita ihmisiä.Kassanaiset sitten eivät olleet yhtä iloisia tiedosta että joku yrittää lasta.Näyttivät nyrpeää naamaa 

Klinikka ei kelpuuta muuta kun clearblue:n digitaalisen testin.Pakkaus maksoi 35,80 € joka sisältää 7 kpl testipuikkoja.Luin käyttöohjeet ja en voi muuta kun ihmetellä kuka sen pystyy tekemään ilman että rakko ei halkea  tai virtsa karkaa odottelusta ja hermot kestää siinä aamutohinassa itse asennustoimenpiteet  Ensin otetaan testeri ja sitten testitikku työnnetään testeriin.Sitten odotellaan kunnes vilkkuu ja sitten virtsataan tarkalleen 5-7 sekuntia.Ei minulla ole kelloa vessassa eikä kädessäkään.Jos menee vähemmän tai enemmän pitää testi tehdä uudelleen kun kone alkaa herjata.Kenellä enää virtsaaminen katkeaa siinä vaiheessa että ehtii ottaa uuden tikun ja odottaa latautumisvaiheen :)) Sitten taas odotellaan n.40 sekuntia ja tulos tulee näkyviin.Voi olla että ei tulekkaan vaan testi oli viallinen tai väärin tehty.Sinne meni paketillinen tikkuja ja virtsat.Taidan itse päätyä virtsaamaan purkkiin kun sekin on sallittua.Sillon on pidettävä 15 sekuntia siinä.Tässä ei edes ollut vielä kaikki vaan tämä oli helpolla kaavalla kuvailtu Ostan myös noita toisiakin testejä joita viimeksi oli että voin vertailla.Niihin luotettiin viimeksi eli clearplan.En luota pelkästään tuohon laitteeseen.Tässä kun on kaikki pelissä.

Kirpparilla kävin pyörähtämässä ja katselin käytettyjen rattaiden yms. hintoja.En kuitenkaan mitään ostanut vielä.Tämä oli tällainen tutkailu reissu.Sen kuitenkin panin merkille että sillon kun en etsinyt mitään, niin tarjonta oli huomattavasti isompi.Jopa vauva ja kaksplus lehtiä oli tarjolla.Nyt ainoastaan yksi irtonumero.Löysin kuitenkin kuumemittarin joka sopii lapsellekkin.

Tänään onkin jo parempi päivä.Mieli on vieläkin jotenkin ahdistunut,mutta suunta on ylöspäin.Se että sain viestin HÄNeltä ei tuonut mielialaani ylös mutta tasasi sen tähän pisteeseen.En osaa sanoa hänelle mitään,vaikka haluaisin kertoa ja kysyä paljonkin.Tuntuu että olen rakentanut muurin välillemme.Tyydyn tähän viestittömään päätökseen sydän verellä.Ikävä kun on niin kova hänen läsnäoloaan.Ajan kanssa helpottaa.En vaan nyt pysty olemaan normaali kun tämä isompi asia sekoittaa tunne-elämää.Taatusti murrun,jos hän minua halaisi.Kyyneleet eivät loppuisi moneen tuntiin.Nyt tarvitsisin sitä tukea enemmän kun koskaan.Jonkun joka lohduttaa ja kannustaa eteenpäin.Laimentaa epäilevän mielen.

Lapsi asiassa olen nyt kuitenkin päässyt eteenpäin .Tarvitsin tämän pohjalla käynnin eli tuon menneen kaivelemisen ylös ja setvittäväksi.Uskon nyt selviäväni myös hoidoistakin,jos ja kun se tulee eteen luultavasti jo loppuvuonna.

Olen niin malttamaton.Odotan vain että aika kuluisi nopeammin,mutta odottavan aika on pitkä.Haluaisin jo kovasti mennä katsomaan vauvalle kaikenlaisia kivoja juttuja.Ensimmäisenä minun on satsattava turvavyön alentajaan.Jokohan sen uskaltaisin ostaa.

Huomenna käyn papakokeessa.Tulokset tulevat vasta reilun viikon päästä.Sillon olen taas askeleen lähempänä H-hetkeä.Voi kunpa seuraavat kolme viikkoa kuluisi nopeasti.Odotan myös talven saapumista.Sillon voi heittäytyä vapaalle kun ei tarvitse miettiä ulkotöitä enää.Voi keskittyä sisätöihin ja kämpän suunnitteluun.Olenkin jo miettinyt pinnasängyn paikan sekä lapsen vaatteille oman paikan.Hoitopöytä jo onkin valmiina kun siirrän tietokoneen pois.Ihanaa suunnitella.Tämä jos jokin rentouttaa.

Olen käynyt ahkeraan lukemassa nyt niitä blogeja joissa kerrotaan lapsettomuudesta ja siitä miten hoidot etenevät.On ollut jännä huomata kuinka kaikki ne mitä itse aikoinaan joutui kokemaan lukee niissä vaihe vaiheelta.Kaikki se pettymys,hormoonien aiheuttamat sekopäiset tilat ja raskaana olevien ihmisten näkemisen aiheuttama ahdistus ja se kun kukaan ei ymmärrä.Loukkaavat puheet siitä miksi ette tee lapsia yms.

Se aika oli kamalaa.Yksin kaiken oudon keskellä.Tunsin oloni jokaisen ultran ja alkionsiirron jälkeen raiskatuksi.En kokenut itseäni naiseksi kun en saanut lasta edes alkionsiirroilla.Minut luokiteltiin usein itsekkääksi kun en perustanut perhettä.Sain kylmää kohtelua puolitutuilta joilla oli lapsia.

Minä pääsin tuosta omasta katkeruudesta ylitse vasta reilu vuosi sitten.Sen olin jo hyväksynyt paljon aiemmin etten koskaan omaa lasta saa,mutta raskaana olevat naiset olivat kamalaa katsottavaa.Kärsin siis lapsettomuudesta ja sen ilmiöistä seitsemän vuotta.Voin pahoin aina kuullessani vauva uutisista ja perhe onnesta.Luulin etten ikinä pääse siitä yli.Se että pääsin yli avasi minulle mahdollisuuden yrittää nyt tätä lasta.En olisi voinut ajatella lapsen saamista kokiessani katkeruutta.Nyt tiedän että vaikka tämän kaiken paskan jota tulen kokemaan seuraavina vuosina(lapsettumuushoidot,kalenterin ja hormoonien kyttääminen,keskenmenot,tutkimukset jne),niin en  jää katkeraksi ihmisille joilla on lapsia,vaikken itse saisikaan.Jouduin kohtaamaan raskaana olevan naisen joka päivä ja kun tajusin että olin aidosti onnellinen hänen puolestaan,niin tiesin päässeeni yli.Tämä on ollut kova koulu itsetunnolleni,naiseudelleni.Enää en tunne olevani vähemmän nainen kun kukaan muukaan.

Myös ystäväni raskaus on tuntunut hyvälle.Pääsen taas läheltä seuraamaan kun pieni ihme kasvaa ja vahvistuu.Se tuo minullekkin varmuutta ja jaksamista tämän kaiken keskelle.Hän on kuin ladun avaajana minulle.Saan lukea vauvalehtiä ilman kummeksuntaa ja kysellä muistakin asioista miten pitää toimia sitten kun ja jos satun tulemaan raskaaksi.

Tänään kerroin äidille tästä suoraan.Viimeksi vain vihjailin.Psykologi sanoi että minun on mietittävä hyvin tarkkaan kenelle puhun ja mitä puhun.Kyseessä on kolmannen osapuolen identiteetti.Minun oli oikeastaan pakko kertoa,koska joudun nyt puolustamaan omia rajojani entistäkin rajummin.Stressaan niin helposti kaikesta ja kun isä on tottunut turvautumaan minuun kaikessa raskaassa työssä.Varsinkin nyt kun hän on sairas niin kääntyi heti minun puoleen.Nyt en niitä töitä voi tehdä.Kaikki ylimääräinen on jätettävä pois ja keskityttävä tähän projektiin.Minun on ajateltava omaa jaksamista tämän vaikean prosessin vuoksi.Se tulee syömään kaikki voimavarani.Ylimääräistä en jaksa ajatella enkä tehdä.Niinpä äiti saa toimia katalysaattorina ja ohjata ne työt,jotka olen hoitanut muille tehtäväksi.

Yllätyin äidin reaktiota kun kerroin.Hän ei reagoinut mitenkään.Ihan kun olisin ilmoittanut mistä tahansa asiasta.Hän ei yllättynyt eikä järkyttynyt.Eikä kysellyt muuta kun miten olen jaksanut.Olisin kaivannut edes joitakin asiaan liittyviä kysymyksiä.Kerroin sen mitä ajattelin että hänen olisi hyvä tietää.

Oloni ei ole yhtään huojentuneempi kun eilenkään.Olen nyt ovulaatiosta asti ollut kuin perseeseen ammuttu karhu.Luulen osasyynä olevan hormoonikierron vaiheen.Minut on vallannut jo valmiiksi tappiomieliala.Stressi hallitsee nyt elämääni.Toivon saavani sen hallintaan vielä ennen seuraavaa ovulaatiota kun moni asia kuitenkin ratkeaa seuraavien viikkojen aikana.Ehkäpä tämä kaikki kuuluu asiaan.

Olen kovasti tällä viikolla pohtinut tuota maanantain puhelua ja HÄNtä.Tulin siihen johtopäätökseen että hän välttelee minun kohtaamista ja pelkää mahdollista keskustelua meidän nyky tilanteesta.Tässä on niin monta tekijää mitä olisin voinut tehdä toisin nyt kun olen jutellut kaverini kanssa aiheesta.

Ensinnäkin olen luonteeltani nopeakäänteinen.Pohdin asioita hiljaa mielessäni ja kun olen sen pohtinut ähkäisen sen ulos.Niin kävi tämän lapsiasiankin kanssa.Kerroin siitä niinkun olisin ollut ostamassa sukkia.En ymmärtänyt sen olevan mahdollsesti järkyttävä asia.Tähän mennessä jokainen on ollut järkyttynyt nyt kun mietin tätä tarkemmin.Ystäväni sanoi että oli tosi järkyttynyt ja niin oli psykologikin kesällä ja eräältä henkilöltä lonksahti leuat auki.

Minun olisi pitänyt kertoa hiukan pehmeämmin tämä asia,mutta en taida osata.Samalla tavoin toimin avioerosta ilmoittaessanikin.Paukaisin vain suoraan että näin olen päättänyt.Muistan HÄNen olleen erittäin järkyttynyt ja yritti puhua minua jatkamaan liittoa.Myös exälleni asia tuli täytenä pommina.Vasta nyt tajuan olevani liian jyrkkä.En edes anna mahdollisuutta keskustella aiheesta ennenkun olen jo tehnyt päätöksen.En enää yhtään ihmettele jos hän on nyt kadoksissa ja ulottumattomissani.

Toisaalta taas ei hänkään ole minulle kertonut suunnitelmistaan meidän suhteen eikä ole antanut mitään vinkkiä siihen onko hänellä tunteita minua kohtaan vai ei.Päätin silloin aikaisemmin että en arvaile vaan toimin realiteettien pohjalta.Elän omaa elämää ja hän sitten kertoo jos haluaa kuulua elämääni,mahdollisesti meidän elämäämme.

Tuntuu pahalta tajuta että hän käytti valkoisia valheita pitääkseen minut tyytyväisenä ja hiljaisena.Varmaa on kuitenkin se että hän karttelee minun kohtaamista.Voihan olla että kun hän saa tämän itselleen selväksi hän palaa osaksi elämääni.Olin kyllä varautunut siihen että hän pakenee alunperin,mutta kun hän niin vakuuttavasti sanoi ettei haittaa ja on tukena niin en osannut ajatella sen mahdollisesti olevan vain minun hiljaisena pitämistä varten.

En jaksa enää odottaa ihmeitä tapahtuvaksi.Totuus on kuitenkin se että en tiedä varmaksi kun ei hän kerro.Siihen asti olen niinkuin ennenkin.Annan ajan ja asioiden kulua omalla painollaan.Kyllä hän sitten avautuu jos on tarvetta.Tärkeintä minulle on nyt kuitenkin tämä oman elämän ja unelmien saattaminen kuntoon.