Päämääränä rakkaus

Mistähän aloittaisi… Aloitetaan rempukasta.Hän tuli tällä kertaa ajoissa ja minä olin tyytyväinen.Ilmoitinkin hänelle että jos ei tule niin ilmoittaa että tiedän.Tämäkin kerta oli erittäin antoisa ja valaiseva.Sain varmuuden niihin asioihin joihin halusinkin.Nyt on huomattavasti helpompi olla kun ei ole epäselvyyksiä.Voin rauhassa keskittyä projektiini.Ei ole niitä epärealistisia odotuksia.Voi olla että nyt tulee hiukan taukoa ja se on hyvä asia

Sain myös lääkityksen hengityspuolelle.Tosin joudun lisätutkimuksiin.Saa nähdä selviääkö tämä koskaan ja onko projekteillani koskaan onnellista loppua.

Näin myös toisen miehen ohimennen.Se tuntuu yhä kamalalle.Kyyneleet silmissä ja kauhulla odotin ottaako yhteyttä.Mitään ei onneksi kuulunut.En enää halua siihen pyöritykseen mukaan vaikka kaipaankin tiettyjä asioita hänestä.

Tänään kävin hakemassa lääkereseptit ja ohjeet ivf:ää varten.Pelottaa yhä miten tästä koettelemuksesta selviän ja miten voin punktion jälkeen.Lääkelasku oli pyörryttävä.Jalat tärisivät vielä pitkään kun poistuin apteekista.Maksoin lääkkeistä 1244 euroa ja muut lääkkeet päälle vielä 80 euroa.Tässä ei sitä kuuluisaa kattoa taida olla.Onneksi ei enää tänä vuonna mene lääkkeisiin yhtään rahaa.Lääkärilaskut tulevat Joulukuussa ja varovainen arvio on yli 2000 euroa.Uskon kuitenkin vieläkin sen lapsen saavani vaikka tulee olemaan aika arvokas jo monesta syystä.Toivottavasti työpaikka joustaa ja pääsen käymään kaikki tutkimukset läpi.

Viime viikko ja tämä päivä vetävät hiljaisiksi väkisinkin.Vaikka rempukan kanssa olikin mukavaa,niin se ei riitä vetämään olotilaani plussalle.Olen vielä niin järkyttynyt ja sekaisin kaikesta tapahtuneesta.Huomenna toivottavasti on jo selkeämpää.

Kiitos Cherrycat haasteesta.Palaan siihen tuonnempana.

Kiitos Dolce ja Cherrycat Nuo kommentit tulivat tarpeeseen ja sain asian oikealle uralle.

Laitoin rempukalle kyselyn tulisiko taas kyläilemään ja lupasi tulla.Odotan innolla tapaamitamme.Samalla olen kuitenkin alavireessäkin.Pelkään mokaavani.Pelkään että tämä projekti vie kaikki läheiset ihmiset elämästäni.Pelkään miten selviän punktion jälkeisestä viikosta yksin.Toivoisin että olisi ystävä jonka luo majoittua sillon.Pelkään talouteni romahtavan totaalisesti.Pelkään etten yksinkertaisesti selviä.

Elämäni ei koskaan ole selkeää ja yksinkertaista.Aina on vähintään kolme asiaa selvityksen alla ja jonossa muita odottamassa vuoroaan.En niitä tahallani haali.Ne vain tunkevat elämääni.Kun aloitin tämän vauva-projektin,niin asioita ei ollut kun yksi .Ajattelin ajankohdan olevan oikea.Ei mennyt kauankaan kun siihen tuli nämä yllätykset eli hengityksen reistaaminen ja rempukka.Nyt koetan hidastaa tahtia ja antaa ajan kulua.Ne kuitenkin sotkevat elämääni.Nyt asiat pitäisikin kääntää niin ettei näistä ole haittaa vaan luontevasti kulkisivat mukana.

Yritän nyt käyttää tämän välikierron ajan mahdollisimman tehokkaasti panostaen oman elämän raiteille saattamiseen.Luulen että saan asiat selkeytymään jo tällä viikolla.Toiveita on kovasti näkyvillä.Niistä sitten loppuviikosta enemmän kun tiedän.

Henkisesti raskaan viikonlopun jälkeen alkaa palikat olemaan taas kasassa.En pystynyt tekemään niitä asioita joita olin suunnitellut.Viikonloppu meni itkien ja itsesäälin vallassa.Itkin tätä toivotonta tilannetta.Itkin myös toistamiestä ulos itsestäni.Jostain syystä minulla on yhä ikävä häntä ja kaipaan sitä aikaa kun olimme ystäviä ja pidimme pelkästään yhteyttä ja aikaa reilun vuoden takaa.Totuus on kuitenkin että suhteena meidän juttu ei toimi ollenkaan.Yritän myös antaa anteeksi hänelle ne asiat jotka koin loukkaavina.Ne kaihertavat yhä mieltäni ja syövät itseluottamustani.En olisi uskonut että hän sai minussa aikaan näin vähällä aikaa näin paljon tuhoa.Silti ikävöin häntä erittäin paljon.Takaisin entiseen ei kuitenkaan paluuta ole.

Tein yhden rankan päätöksen.Uskon sen tässä tilanteessa olevan oikea eli päätin aloittaa jo nyt rankat hoidot.IVF-hoidot alkakoot.Nyt tulee Kaivattu välikierto.Sitten alkaa rankka hoitojakso.On ihan turha koettaa luomulla kun tietää sen olevan turhaa.Samoin pelko monikkoraskaudesta katoaa.Ajattelin kyllä jo luovuttaakkin,mutta kun kiertoni on jo saatu sekaisin vuosiksi,niin on ihan sama vaikka otankin askeleen jo nyt eteenpäin.Saa hoidot vietyä läpi jo tänä vuonna ja ehdin kevääksi palautua lähes normaaliksi.Ensivuonna sitten voin käydä yrittämässä alkionsiirtoa eli ensimmäistä pas:ia.Tämä tulee tarpeeseen.Tahti on ollut minulle liian nopea.En ole pysynyt perässä.Voisi sanoa että mopo karkasi käsistä.Onneksi nyt hidastuu ja voin ottaa rauhallisemmin.Jos oisin jatkanut entiseen malliin olisi ollut jo toinen inssi samassa kuussa.Aivan järjetöntä.

Mitä teen remppamiehelle ,niin se on vielä auki.Ajattelin ensin jutella ja kertoa mitä mielessäni pyörii.Kävi sitten miten tahansa,mutta parempi että hän pystyy tekemään päätöksensä totuuden pohjalta.Tarvitsisin kyllä hänen tukeaan,mutta en tiedä miten hän kestää kuulla asiat jotka aion kertoa.Yritän sopia tapaamisen ensi viikonlopuksi.Sitten näkee menetänkö taas yhden ystävän elämästäni.Toivottavasti jää edes ystäväksi.Se onkin sitten toinen asia miten saan tunteeni tapettua häntä kohtaan.

Viimeinen viikko on ollut piinaviikko.Maanantaina alkoivat kivut mahassa ja alaselässä.Välillä pahempana ja välillä hiukan paremmin.Arvelin että jotain on pielessä ja osasin jo odottaakkin kipujen lakatessa ja turvotuksen loppuessa menkkojen alkamista.Niiden ei kylläkään pitänyt alkaa vielä missään tapauksessa tänään,mutta niin nyt kävi kuitenkin.Olisin niitä odottanut aikaisintaan huomenna alkavaksi.Tässä sen nyt selkeästi huomaa miten hyvin kierron saa sekaisin kun käytetään hormooneja.Mistään ei voi olla enää varma.Ei edes menkat ala oviksesta kahta viikkoa myöhemmin vaan saattaa alkaa millonka vaan.Nyt sitten odotellaan maanantaita ja uutta piikitystä joka näillä näkymin alkaa keskiviikkona.

Olisin viikolla voinut vaikka vannoa olevani raskaana.Kaikki merkit viittasivat siihen.Vasta perjantaina etunti erinlaiselta.

Rahat hupenevat kovaa vauhtia.Vielä seuraava kerta menee näin ja sitten alkaa paukkua tuhansia euroja kerralla kun siirrytään ivf:ään.Eniten vituttaa se kun pariskunnat saa kelakorvaukset hoidoista,mutta yksinäiset eivät.Ihan kun olisi jotain eroa.Jos ei luomulla tule raskaaksi niin ei sitten tule.Miten mukamas pariskunta on jotenkin parempi kun yksin lasta haluava tai terveempi.Ne yksinäiset jotka tulevat raskaaksi niin käyvät kerran baarissa ja homma on sillä selvä.Ei ne lähde kalliilla  yrittämään kun muutenkin saa lapsen.

Olen aina tiennyt että en saa lasta luomulla jos ollenkaan.Tämä vaikeuttaa nyt suhdettani remppamieheen.En voi häntä sitoa itseeni kun hän haluaa lapsia ja minä en niitä pysty hänelle antamaan.Minun taitaa olla viisainta ottaa nyt reippaasti etäisyyttä häneen ennenkun tämä menee suhteeksi.Etsiköön jonkun joka antaa perheen.Olisi tietysti sekin vaihtoehto että ehdottaisin häntä luovuttamaan spermaa ja kokeilisimme lasta yhdessä,mutta se taas sitoisi meidät yhteen ja voi olla etten hänelle siltikään lasta saisi.

Kaikenlaista sitä tulee miettineeksi.Tuskin hän edes suostuisi.Nyt täytyy kyllä koota taas ajatukset oikealle radalle…

Kiitos neiti B Siitä oli selvästikkin apua.

Nyt on hyvä taas aloittaa viikko mieli tyytyväisenä.Luulin hänen jo tehneen oharin kun ei sovittuun aikaan kuulunut.Niin pittyneitä nuo ajatukset ovat pettymysten jäljiltä,että ajattelin hänen olevan samanlainen kun muutkin.Hetken asiaa harmittelin ja ajattelin että saattaa hän siltikin vielä tulla kun ei ole mitään ilomoittanutkaan.Luotin siihen ensimmäiseen tunteeseen joka minulla hänestä on ja sain koottua itseni ja ajatukseni.Kyllä hän tuli kumminkin selitysten kanssa.Oikeastaan en olisi saanut reagoida niinkun reagoin,vaan olisi pitänyt sanoa että ilmoittaa seuraavan kerran jos myöhästyy.No se sitten seuraavalla kerralla.Tämä vanhaan tapaan ja kaavaan sortuminen on helppoa.

Niin…Ilta oli ihana ja hänen seurassaan on yhä todella helppo olla.Kaikki sujuu paremmin kun uskaltaa edes toivoa.Taas tutustuttiin toisiimme paremmin.Kuitenkin paljon jää asioita sanomattakin.Niistä sitten seuraavalla kerralla mistä nyt ei ehtinyt ja muistanut keskustella.Kyllä tää on niin mahtavaa…

Olen tehnyt ahkerasti ovulaatiotestejä joka aamu.Haluan tietää millon voin odottaa menkkojen alkavan.Taitaa olla kierto nyt tosi sekaisin.Ovis on menossa nyt jo viidettä päivää:)) Eiköhän sieltä kaikki irtoa tällä menolla.

Elämä menee nyt rauhallisesti soljuen eteenpäin.Välillä sapen saa joku kiehumaan kuten uusi lääkärini viimeksi.Tosin ei se lääkärin vika ole kun ei voi asiasta vielä mitään tietää.Laittoi minut jatkotutkimuksiin.Olin pettynyt kun toivoin että hengityspuoleen olisi jo saatu selvyys ja olisin täysin päässyt keskittymään lapsen tekoon.Tässä menee nyt aikaa todella paljon ja minun on nyt vaan sopeuduttava.

Lausunto puhalluskokeista oli mielenkiintoinen.Onneksi otin kopiot puhallusarvoista itsellenikin.Siellä luki mm.ei liene luotettava ja lienee normaali.No joo…

Tänään laitan kyselyn remppamiehelle.Toivottavasti hän vastaa ja tulee lauantaina kylään.Voihan olla että hänelle on tullut yllättävä meno.

Kiitos Dolce :) 

Sunnuntai aamuna pistin munasolujen irroituspiikin.Illalla jo tunsinkin kuinka solut irtosivat toiselta puolelta.Tein ovistestin joka näytti plussaa.Nyt se on jo kolmatta päivää plussalla.Vahvoja nuo hormoonit.Toivottavasti myös vasemmanpuolen munikset irtoavat.Oikeastihan päivä olisi vasta huomenna.Kävin myös maanantaina inssissä.Toiveet ovat nyt taas korkealla.Seuraava vielä yritetään näin ja sitten neljäs kerta menee ivf:ään.Tulkitsin paprut ihan oikein ja neljähän niitä muniksia oli.Vasemmanpuoleiset olivat yhä tallessa,mutta oikealla oli tyhjää.Toivottavasti ehdokkaan simpat ovat kestäviä ja jaksavat odottaa kaikkia halukkaita koitokseen.

Eniten minua on nyt ottanut päähän tukiystäväni kummallinen käytös minua kohtaan.Se muuttui heti kun aloin puhua remppamiehestä.En ymmärrä miksen saisi häntä tapailla ja pitäisi seksistä kieltäytyä.Hän on sitä mieltä että huijaan häntä.Että minun pitäisi jättää projekti kesken ja katsoa tuleeko meistä mitään.Ja jos tulee niin yrittää lasta hänen kanssaan.

<><>En osaa sanoa mikä ystävää oikein kalvaa.Kateusko siitä että yritän lasta itsellisesti ja joku mies saattaa siltikin olla vielä minusta kiinnostunut vai mikä oikein mättää.Olen nyt saanut ylimielistä kohtelua kuulla jo pari viikkoa.Siitä lähtien kun sanoin että minulla on tunteita rempukkaa kohtaan.En todellakaan ymmärrä mikä tässä on niin väärin.Hän jopa sanoi minulle että tulet vielä alas ja satutat itsesi.Mistä hän sen voi tietää miten minun ja rempukan suhteessa käy.Ei kaikki miehet ole vastuuttomia kusipäitä.Näkeehän tämän jo nyt kun ilmoitin ensimmäisenä rempukalle että yritän raskaaksi tuntemattoman luovuttajan avustamana.Ei hän siitä ollut pahoillaan.Sanoi vaan itsekkin haluavansa lapsia.Sanoinkin etten voi hänelle luvata lasta kun en edes tiedä saanko enää lasta,mutta jos saan teen kyllä toisenkin.

<><>En siis ymmärrä miksi ystäväni on suhdettani vastaan.Miksen saisi nauttia siitä mitä on.Ihan kun hän pelkäisi että saan lapsen ja ehkäpä jopa lapselle “isän” ja kodin.En tiedä olen ihan ymmällä.

<><>Kiitos neiti B ja Dolce kommenteista ja tuesta Tällaista kaipaankin nyt kun ystävistä yksi toisensa jälkeen kääntää selkänsä kun projektini etenee.

Sain eilen illalla myöhään puhelun,joka oli miellyttävä yllätys. En tunnistanut numeroa kun se ei ollut muistissa ja ääntäkään en aluksi tuntenut.Piti ihan varmistaa että kenen kanssa oikein juttelen.No sehän oli ihka ensimmäinen poikaystäväni.Hän nykyään soittaa minulle kerran vuodessa ja puhelumme ovat virkistävää vaihtelua arkeen.On kiva kuulla mitä toiselle kuuluu.Mietinkin häntä hetkeä aiemmin.

Hän sai minut ajattelemaan elämäni alku aikoja ja sitä miten rohkea vielä silloin olin mielipiteissäni ja aloitteen tekemisessä.Niinpä rohkaisin mieleni ja laitoin remppamiehelle viestin.Ensiksi se ei mennyt perille ja ajattelin jo luovuttaa,mutta päätin kuitenkin yrittää uudestaan kun huomasin vian olevankin numerossa.Se oli jostain syystä muistissa väärin.Ajattelin ettei se mitään ota jos ei annakkaan.Pyysin häntä käymään ja hän ilmoitti että ei käy tänään.Laitoin uutta ehdotusta ja niinpä hän olisi tulossa viikon päästä.Toivon totisesti että hän tulee ja juttumme etenisi johonkin suuntaan.Olen kyllä ihan innoissani.Hän saa minut syttymään liekkiin ja heräämään eloon.Odotan kovasti jo seuraavaa viikonloppua.Kunpa viikko menisi nopeasti

Työpäivä olisi voinut päättyä paremminkin,mutta kohtalolla oli jotain näytettävää minulle.En tiedä mikä tämän perimmäinen tarkoitus oli mutta en ainakaan osannut odottaa tätä.Tänään selvisi minulle monta asiaa ja kaikki niistä ei ollut sitä mitä odotin.Olin lähdössä kotiin kun bongasin toisen miehen.Olin päättänyt jo aiemmin että en mene häntä tapaamaan,jos ei laita viestiä minulle,mutta pyörsin oman päätökseni ja jalat veivät hänen luokseen.En vaan voinut estää itseäni.Tarkoitus oli todistaa itselleni että ei enää tunnu missään,mutta asia ssa kävikin päin vastoin.Samaa olen luullut myös hänen suhteen,mutta tunteita ei voi piilottaa mihinkään.Tämä tapaaminen satutti meitä molempia yhtä paljon.Itse en välttynyt itkulta ja hän tekee varmasti tänään ennätysmyöhään töitä peittääkseen pahan olon.Käyttäydyimme molemmat tänään poikkeavalla tavalla.Ei sillä totutulla tutuksi tulleella tyylillä.Meidän juttu on ohi vaikka selvästikkin molemmat rakastamme toisiamme  syvästi.Tämä oli järkytys niin minulle kun hänellekkin.Välillämme on kuitenkin muuri jota ei ylitetä millään.Niinpä asia on vaan jätettävä tähän ja koetettava kartella uutta tällaista tilannetta toistumatta.Aion myös lopettaa projektistani tiedottamisen.Vaikka hän haluaakin tietää niin se selvästi lisää tuskaa jota hän ei halua kokea,muttei voi kieltääkkään kun ei halua vihamielistä eroakaan.Niinpä on viisain vain antaa olla ja yrittää päästä tämän yli.En tähän nyt tämän enempää asiasta kerro,mutta nyt ainakin tiedän mitä hän tuntee.En halua lisätä hänen tuskaansa enää enempää.Olisihan hän voinut valita minut,mutta ei jostain syystä kuitenkaan halua.Nämä asiat eivät ehkä koskaan pääty ja tunteet jää uinumaan kunnes kuolema päättää asiat lopullisesti.

Tänään en nyt pysty muuta miettimään vaikka aamu olikin lupaava ja pohdin remppamiestä hyvinkin aktiivisesti.En aio odottaa että tapaisimme vasta rempan yhteydessä,vaan aion tavata hänet jo paljon aiemmin.Kävi sitten miten tahansa jatkon suhteen.Olen kuitenkin hänen suhteen hyvin lämpeävä ja halukas.Olenkin tietyllä tavalla nyt kahden miehen loukussa jotka ovat hyvinkin erinlaisia mutta myöskin hyvin samanlaisia.Ei siis mikään ihme että lämpeän molempiin.No toisen kanssa kyllä ei enää ole mitään tehtävissä.Se on ohi ja mitä nopeammin sen tajuan sitä parempi.Paluulippua häneen ei ole.Menetetty on,mutta tähän on vielä kaikki mahdollista.Riippuu projektin onnistumisesta ja siitä onko meillä tarpeeksi tahtoa löytää yhteinen polku jota kulkea.

Esteenä on se että minusta tuli erittäin arka toisen miehen käsittelyssä.En enää uskalla paljastaa itseäni ja rohkeasti kertoa haluistani.Pelkään hänen käsittelevän minua ala-arvoisesti,vaikka tiedän ettei hän tee niin.Tästä tulee minulle uusi haaste.Korjata itseni ja uskaltaa ottaa yhteyttä.Pelkään satuttavani itseni.Pelkään että hän loukkaa minun tunteitani.Pelkään etten osaa enää olla luonteva ja sanon jotain muuta kun tarkoitan.En halua että hän pakenee samoin kun toinen mies tekee.En halua enää menettää yhtään ihmistä,joka merkitsee minulle niin paljon.Siksi onkin niin vaikeaa kun on kaikki opeteltava alusta.Aivan kaikki.Koko elämä.Luulin edes tämän asian olevan sellainen jonka osaan,mutta kaikki mennyt jättää jälkensä ja haavat ovat vielä liian syvät ejään suhteeseen.

Projektini jatkuu kuitenkin suunnitelman mukaan.Nämä tunne tilan notkahdukset ovat luultavasti siksi niin rajuja kun hormooneita on kehooni tumpattu aikamoinen satsi.Uskonkin että ensi viikolla tilanne on jonkun verran vakaampi.

Kiitosta Dolce ja Neiti B Viisaita ohjeita kaivataan etten tyri ja karkoita tätäkin upeaa miestätä elämästäni vaan saisin oppia tuntemaan hänet tähtäimenä kestävä suhde.

Kiitos Dolce Kieltämättä haastetta on jo yhdessäkin saati sitten kolme joka sekin on mahdollista.

Olenkin tällä viikolla saanut aimo annoksen moraalista saarnaa.Olen niistä nyt päässyt yli ja homma jatkuu eteenpäin omaa rataansa.Piikitykset alkavat vihdoinkin sujua ilman että pullo hajoaa käsiin tai aineet ovat pitkin pöytää tai että suurimmat kuplat ovat poissa ruiskusta.Nyt piikitänkin enää kaksi päivää ja sunnuntaina on joku piikki(kypsytys tai irrotus) ja maanantaina iinssiin.Niin se aika taas hurahti ja uusi koitos alkaa.Niin tänään kävin ultrassa,mutta en uskaltanut kysyä montako munasolua on valmiina.

Tänään tapahtui jotain tosi kummallista.Ensin törmäsin vauvantarvikkeineni työkaveriin.Siinä sitten naama punasena selitin etten kuitenkaan raskaana ole.No hetken kuluttua outo mies morjesti minulle ja oli tuntevinaan minut,mutta minä en tiedä kuka se oli.Vitsaili vielä mulle noista tarvikkeistakin merkittävästi.Toivon todella ettei ollut tuttu.Muuten juttu lähtee liikkeelle ennen aikojaan.

Tapasin myös eilen remppamiehen.Hitsi kun se on sulonen.Teki niin kamalasti mieli,mutta asiat eivät johtaneet mihinkään erityiseen vaikka sain kyllä sen vaikutelman että hän olisi halunnut suudella kun olin lähdössä.Pakenin vaan äkkiä paikalta ennenkun tapahtuu mitään peruuttamatonta.Mä oon siihen kyllä pahemman kerran retkahtanut.No ei voi mitään projektin pitää jatkua ilman esteitä.Niin…Kyllähän me sovittiin jo seuraavaakin tapaamisen tynkää tosin remppa mielessä