Päämääränä rakkaus

Rohkeutta ei riittänyt.En vaan pystynyt ottamaan asiaa esille, enkä tunnustamaan tunteitani.Pelkäsin hänen menettämistä.Siinä hän oli niin suloisena edessäni enkä pystynyt päästämään irti.Liian suloinen ja ihana.Mieli teki niin kovasti koskettaa ja antaa hellyyttä koko sydämmen pohjasta asti.Tunnelma oli niin rauhallinen ja mukava etten voinut pilata sitä ikävillä asioilla.Tein sitten toisenlaisen siirron ja annoin halulleni periksi ,vaikka sillä taisin paljastaa itseni.Eipä hän pahastunut yhtään.Tuntui nauttivan joka hetkestä vieressäni kädet ympärilläni ja minun kädet hänen ympärillä.Tuntui niin hyvältä maata toisen kainalossa,vaikka mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan.Olimme vain sylikkäin.

Tunnen oloni hänen seurassaan erittäin turvalliseksi ja hyväksi.Ongelma onkin siinä että minä en ole sitä mitä hän etsii itselleen perustaakseen perheen.Toistaiseksi taidan jatkaa näin ja edetä hänen ehdoillaan.Onhan tämä eilinen kuitenkin iso edistysaskel aikaisempaan verrattuna.

Niin on paljon muutakin.Epäröin yhä tehdä päätöksiä elämäni eteenpäin viemiseksi.En halua saada mitään valmiiksi ettei tarvitse huomata ettei ole mitään tekemistä kun kaikki on tehty jo.En siis halua omaa elämää valmiiksi.Tätä muutostyötä jonka olen jo aloittanut ja joka etenee hitaasti määräämälläni tahdilla.Viihdynkö näin?Valitettavasti kyllä,koska nyt minun ei tarvitse ottaa uutta askelta eteenpäin.Sen sijaan miesasioihini en ole tyytyväinen.

Suurin pelko on aloittaa alusta.Etsiä mies ja muuttaa yhteen.Erota ja taas aloittaa alusta.Olenkin nyt tässä rajalla.Siirrynkö eteenpäin vai tyydynkö tähän nykyiseen elämäntyyliin,jossa jo tutut,mutta ei minun kanssani seurustelua haluavat käyvät tyydyttämässä omaa yksinäisyyttään ja tarpeitaan.Heitä jotka kauttani tuntevat olevansa erityisiä ja rakastettuja ilman sitoutumista.Joille olen palsamia haavoihin kipeimpänä yksinäisyyden tunteen hetkellä.

Tällaisia miehiä pyörii ympärilläni nyt kaksi enemmän ja vähemmän.Toinen odottaa projektini päättymistä.Hän haluaa pitää yhteyttä,mutta häntä näkee hyvin harvoin.Soittelee nykyään enimmäkseen.Jättää ei voi kun hän pitää yhteyttä joka tapauksessa halusin tai en.Sitten tämä toinen tapaus.Hän käy kyllä usein.Lähes joka viikko.Olinkin jo heivaamassa hänet ulos elämästäni,mutta hellyin päästämään hänet tänne kun hän oli niin yksinäinen ja kaipasi seuraa.Ei hänkään seksiseuraa.Ei hellyyttä.Ei pussailua eikä halailuja kuten ei edellinenkään mies.

Minulla on siis kaksi miestä joilta en kummaltakaan saa seksiä enkä hellyyttä.He eivät käytä minua hyväksi.Eivätkä halua seurustella kanssani.Miten ihmeessä olen joutunut tähän tilanteeseen.Olen kuitenkin itse kiinnostunut molemmista ja valmis ottamaan kumman tahansa.Valmis tekemään töitä suhteen eteen.Miten tästä pääsee eroon ja löytää normaalin suhdetta haluavan miehen?

Olisi treffit tulossa,mutta pelkään saavani uuden samanlaisen kun edellisetkin.Jotain kuitenkin tarttis tehdä päästäkseni eroon minulle haitallisista suhteista.Tänään jos rohkeutta riittää aion tehdä siirron ja ottaa puheeksi tämän aiheen.Yritän itselleni selittää etten mitään menetä vaan voin ennemminkin jotain saavuttaa.

Tänään se tapahtui.Murruin täysin.Patoutuneet tunteet tulevat väkisin ulos.Liikaa tapahtumia tässä kuussa.En siis kestänyt huomisen yli.Olen sittenkin yksin lapsettomuuden keskellä.Eikä ketään kuka oikeasti ymmärtäisi.

Niskan taittoi kortti exältä.En vaan voinut mitään tälle ylimääräiselle hyökkäykselle.Hanat aukesivat.

Työkaverini jonka piti olla tukena on kaikkea muuta.En kestä kuunnella kuinka hän tietää paremmin miten tulen raskaaksi ja mitä oireita ivf tuo tullessaan.Ei kuulemma mitään.Kun siellä ja siellä sanotaan näin.Eiköhän minulla ole siitä kokemusta jo takana toista kertaa.Kroppani puhuu puolestani.Hänestä tämä on helppo homma kunhan en stressaa.Huviksenihan minä joudun hoitoja käymään.Hänestä olen terve ja pamahdan paksuksi heti kun aloitan parisuhteen ja jopa yhdenillan jutustakin vaikkei osuisi edes oikealle kierron päivälle.Missähän ne kaikki lapseni sitten oikein ovat kun ei niitä näy.Yritettiin kuitenkin exän kanssa 8 vuotta eikä ole koskaan tarvinnut ehkäisyä käyttää.Saati sitten ne yhdenillan jutut monilta vuosilta.

Ystäväni ei olisi enää voinut pahemmin loukata.En tiedä miten pääsisin tuollaisesta ystävästä eroon kun sattuu olemaan vielä työkaverikin.

Muutenkin työpäivä kaatui päälle eikä mikään sujunut.

Tälle päivälle osui nyt ihan liikaa.

Miten jaksan enää huomisen miehen tapaamisen?Miten ylipäätään jaksan huomiseen?

Tällä hetkellä kaipaan toista puolikasta.Sitä jonka kainaloon saisi käpertyä ja itkeä olkaa vasten.Miestä joka lohduttaisi ja rutistaisi itseään vasten.Tämä läheisyyden kaipuu saa oloni tukalaksi.Minusta tuntuu että kohteeksi kelpaisi kuka tahansa pahimpaan puutteeseen.Vielä kuitenkin olen hillinnyt itseni enkä ole käynyt ketään lähentelemään kuitenkaan.

Ensi viikonlopusta tulee kuitenkin aikamoinen koetinkivi.Lähettyvillä on mies ja pelkäänkin käyväni hänen kimppuun tämän suunnattoman tunnemyrskyn takia.Minulla on ihan liikaa tunteita padottuna sisääni.Voi olla että epätoivoisena alan itkemään ja anelen hetken läheisyyttä.Varmaa on että miesparka pelästyy tätä pahanpäiväisesti ja pinkoo kotiin eikä enää näy.

Pahinta on kun en tiedä mitä tämän miehen suhteen tekisin tai oikeastaan tiedän mutten tiedä miten sen hänelle sanoisin…

Ei ihmeitä.Aika menee nopeasti eteenpäin.Tulevaisuutta suunnittelen eli ensi vuotta.Siitä tulee erinlainen kun olin ajatellut,mutta joskus on palattava ajassa taaksepäin saavuttaakseen jotain uutta.Näihin ajatuksiin tulin kun viikonloppuna revin kirjaimellisestikkin palasiksi menneisyyttä.Minulla on muutama pahvilaatikollinen muistoja ja kirjeitä vielä tallessa ja yhden niistä jo tuhosinkin.Ne toivat mieleen muistoja ja kaikki ei niinkään hyviä.Etsin sieltä  tiettyjä kirjeitä,mutta niitä ei ollut jäljellä kun 2 kappaletta.Siitä se sitten lähti tuo tuhoamisvimma.

Sain selville itsestäni paljonkin.Toistan vieläkin tiettyä kaavaa elämässäni ja sen poikki saaminen olisi hyvä juttu.Se on iso este kehitykselleni ja uudelle elämälleni.Yksi asia on menneeseen ripustautuminen.Raahaan tietyllä tapaa muistoja mukanani myös ne huonotkin muistot.En vaan tiedä miksi minun pitäisi muistaa jotkin asiat.En aikaisemmin ole sitä tajunnutkaan.En kuitenkaan märehdi niitä.Ne vaan on päiväkirjassa ylhäällä ja kun luen niin muistan.Se on oikeasti iso taakka kannettavaksi.Niinpä päätin hylätä kaiken tämän menneen vihdoinkin.En enää tarvitse vanhoja muistoja.Se mitä jää muistiin on sitten eri asia,mutta elämäni siivoustalkoot jatkuvat tämän vuoden loppuun.

Siitä onkin hyvä aloittaa uusi vuosi.Uudelta pohjalta.Puhtaalta sivulta.Uusi vuosi tuo minulle suuria muutoksia elämään.Olen erittäin innostunut ja optimistinen vaikka saatan joutua luopumaan lapsiprojektistani ja luultavasti menetän nykyisen työnikin.Meiltä kun laitetaan isompi määrä ulos kun olisi voinut edes kuvitella.Olenkin jo aloittanut muutosvalmistelut.Huomasin ettei se ensimmäisellä kerralla ollut helppoa pysyä pudjetissa.Ylitin sen roimasti.

Suurin vaikeus tulee olemaan rahan metsästys.Minä kun kuulun niihin onnellisiin jotka eivät tule saamaan mistään rahaa työttömyysaikana.En edes kelan päivärahaa enkä sossustakaan.Uskomattominta olikin kun työkaverit kehtasivat olla kateellisia minulle tästäkin asiasta.Tai oikeastaan he olivat kateellisia siitä kun olen jo alkanut tekemään asioille jotain enkä jää kuoppaan makaamaan.Heillä on kuitenkin turvattu elämä puolison rinnalla ja saavat liitonpäivärahaa.Minulla ei ole samoja mahdollisuuksia.Minun on pakko löytää uusi työ menetetyn tilalle jos meinaan maksaa lainani ja elämiseni.Niinpä olen jo aloittanut ensivuoden suunnitelmien laatimisen.Ensimmäisenä pitää saada kaikki kustannukset pudotettua minimiin.Toiseksi on panostettava “ilmaisen” ruon hankintaan ja sullottava pakastin täyteen raaka-aineita omasta maasta.Kolmanneksi otettava kaikki työ vastaan mitä löytyy ja jos ei löydy niin täytyy keksiä yritys jota alkaa pyörittämään.Jos näistäkään ei ole apua niin sitten vedän jokerin hihasta ja ratsastan sillä.Uskon kyllä selviäväni  tulevasta lamasta.

Siihen päättyi tämän alkion elämä.Ikinä ei ole menkat alkaneet etukäteen kun on ollut stressiä.Nyt jo toisen kerran alkoi aikaisemmin.Tällä kertaa jo kierron päivänä 25.Huomenna soittelen klinikalle ja kyselen miten tästä eteenpäin mennään.Tänään kuitenkin otan vielä yhden terolutin,vaikka hukkaanhan se meneekin.

Iseäni en syytä.Mitään en olisi voinut toisin tehdä.Vituttaa armottomasti ja itkettää.Seuraavat menkat tietysti alkaa kierron päivänä 23 jos samalla kaavalla mennään.Jossain vaiheessa siis vuodan koko ajan ja pettymykset tulevat yhä nopeammalla tahdilla.

Ylläri ylläri sataa lunta ja paljon.Tottahan toki sitä sataa kun on taas minun talkkarivuoro.Aamun lumitöistä ei näy jälkeäkään.Ihan kun en olisi niitä tehnytkään.Ei kun lumitöihin.Nythän ei enää tarvitse varoa mitään.

Nyt riitti mulle taas vähäksi aikaa tämä ihanan ihana vista.Meinasin perustaa omat kotisivut,mutta mitenköhän se onnistuu jos kone on sitä vastaan.Lähinnä koneeni ei hyväksynyt kuvien lähettämistä sivuilleni ja koska se on se olennaisin asia,niin eihän siitä sitten mitään tullut.Ei vaikka poistin kaikki mikä sen estää.Sitten kone jo herjasikin ettei voi avata nettiyhteyttä ollenkaan kun menin sellaista tekemään ja niinpä luovutin ja palautin asetukset.Kuusi tuntia sentään jaksoin sitkeästi yrittää.

Joskus tuntuu että näissä suojaus asioissa on menty ihan liian pitkälle.Tänne kyllä pystyn noita samoja kuvia siirtämään.Ei herjaa eikä ole ongelmaa.En sitten tiedä siihen sen enempää.

Viikonloppu menikin rauhallisesti kotosalla.Pää/hartiasärky piinasi koko ajan sekä hengityspuoli meinasi jumittua saunassa käynnin aikana.Pakko oli kesken pesun rynnätä ulos haukkaamaan happea ja vetämään piippua.Nyt onkin ihan hyvä olo jäljellä.Mahakin välillä muistuttaa olemassa olostaan.Menkkamaista kipua sillon tällön.En oikein usko että olisin raskaana.Vielä kumminkin pitäisi malttaa viikko odottaa.

Miehiäkin olen vaihteeksi ehtinyt ajatella yksinäisyydessäni.Exääkin.Sitä mikä oli hyvää siinä suhteessa.Ajatella kuinka voi vuosien aikana “lumipallo” kasvaa niin isoksi ettei sitä saa sulamaan.Sitten se räjähtää ja niitä rippeitä kerätään että voisi taas tulla ehjäksi.

Väkisinkin yhä vertailen miehiä keskenään ja koetan saada itselleni kuvan siitä oikeasta minulle.Jokaisessa on jotain mitä haluan seuraavaan mieheen.Uskon sen vielä löytäväni,vaikka ikävöinkin yhä toisen miehen kainaloon.Olen myös huomannut että on vaikea löytää mies joka on estoton.Jokaisella näkyy olevan jotain mistä ei tykkää.Sen takia taitaa rempukkakin mennä kiertoon nopeammin kun uskoinkaan.Seksi olisi kyllä hyvää,mutta ilman suudelmia sekin jää aika kalseaksi ja tekniseksi suoritukseksi.Kaipaan kuitenkin yhä sitä hellimistä ja läsnäoloa eniten.Se näkyykin olevan asia jota ei ole tarjolla.

Hellyydestä kaikki lähtee.Exä oli kyllä sellainen,mutta hänellä oli aina kiire tv:n tai tietsikan ääreen ja jäin yksin ihmettelemään.Toisesta miehestäkin sitä löytyi oikein ääntä myöten kun ei oltu yhdessä vielä,mutta tapailtiin,mutta kun alettiin olemaan yhdessä niin hän ei enää edes koskenut minuun eikä sitä hellää ääntäkään kuulunut enää missään.Kaikki hävisi.Rempukasta en muuten ole koko asiaa edes löytänyt.Joko hän pelkää osoittaa hellyyttä tai sitten sitä ei oikeasti edes ole.

Tämä on se minulle tärkeä asia ja sen takia olen valmis joustamaan muiden ominaisuuksien puuttuessa.Nyt ainakin tiedän miksi kenetkin olen hylännyt ja miksi minulle on niin vaikeaa ollut erota tietyistä miehistä.Tätä on vielä työstettävä.En voi koko loppuelämää itkeä niiden miesten perään jotka ovat tarjonneet minulle hellyyttä ja sitten ottaneet sen pois kun olen siihen tottunut.Se on sama kun lapselle annetaan tikkari ja heti otetaan pois kun ehtii päästä karamellin makuun.

Mitään uutta ei ole nyt ole ilmaantunut.Vuoto lakkasi keskiviikkona vasta.Se oli sellaista ruispuuron näköistä  vuotoa.Tosi vähäistä kylläkin.Saattoi johtua alkion siirrostakin tai sitten keltarauhashormoonista.En sitä ottanut täysin 12 tunnin välein.Nyt valitsin sellaisen kellon ajan että tulee tasavälit aina.

Olo ei ole yhtään raskaana oleva.Silti toivon viimeiseen asti.Tämä olisi minulle paras sauma kun tulee pitkät vapaat,niin saisi rauhassa potea väsymystä ja huonoa oloa.Testiin on kuitenkin vielä viikko ja kaksi päivää.Laskuni mukaan menkkojen pitäisi alkaa viikon päästä.Olen kuitenkin hyvin pystynyt nyt olemaan miettimättä koko asiaa.Vain välillä tulee mieleen ja alkaa jännittämään lopputulos.

Niin tosiaan…eniten minua jännittää miten minun kohtalo sinetöidään yt-neuvotteluissa.Pahimmillaan se tietää sitä että lapsi-projektin joudun jättämään kesken.Toivon hartaasti että projektini jatkuisi vielä ja saisin tämän päätökseen tavalla tai toisella.Sitten voisin jatkaa tulevaisuuden suunnittelua eteenpäin uusin tuulin.

En tiedä mitä tästä ajattelisin.Tänään on tullut veristä vuotoa.Se saattaa olla hyvä tai huono merkki.Hyvä siinä mielessä että alkio olisi kiinnittynyt.Huono taas siksi että se onkin keltarauhashormoonista johtuvaa tai alkio ei ole kiinnittynyt.En tätä vielä odottanut.Toisaalta hedelmöittymisestä on nyt tasan 4 päivää eli sen pitäisi kyllä olla kiinnittymiskelpoinen.Yritän nyt ottaa rauhallisesti ja olla pelkäämättä pahinta jo tässä vaiheessa.

Miesasiasta sen verran,että oli kiva kuulla mitä toiselle miehelle kuuluu.Juttelu oli nyt jotenkin erinlaista.Sellasta normaalia ystävien kesken.Uskonkin ettei tästä tullut nyt kummallekkaan paha ja ahdistunut olo.Tilanne taitaa nyt olla se mitä sen kuuluukin olla.

Näin muuten taas outoa unta.Mitä sanotte ilmassa kelluvista autoista.Yksi oli jäätelöauto.Siinä oli myös jotain oudon näköisiä lentokoneitakin.Yksi niistä autoista putosi ja yritin soittaa hälytyskeskukseen,mutta se ei sujunut ollenkaan.Uskomattoman vaikeaa unissaan soittaa.Nyt ainakin osaan soittaa oikein enkä tee samoja virheitä kun siinä.Potilaat olisivat kyllä kuolleet kun se kesti niin kauan.