Päämääränä rakkaus

Eka neuvola takana.Mulla meni siellä 1,5 tuntia.Sain neuvolakortin ja siihen laitettiin tärkeimmät tiedot ylös sekä nipun rekvisiittaa.Viikkoja laitettiin 7+5.Ultra-aika on jo parin viikon päästä ja siinä sitten tarkistetaan nuo viikot minkä ikäinen eliö tuolla kasvaa.Myös eka lääkärinaika varattiin.

Tästä se lähtee eteenpäin.Toivottavasti eliö jaksaa matkassa mukana.

Neuvolaan on nyt varattu aika. Sain sen yllättävän nopeasti jo tälle viikolle.Siellä sitten katsotaan miten tästä edetään eteenpäin.Tämä tuli niin äkkiä.Kaverini sanoi että antavat ajan vasta kuukauden päähän.En ollut varautunut tähän,mutta olen iloinen kuitenkin että aika on jo nyt niin ei tarvitse olla huolissaan.

Miehen kanssa joudumme käymään keskusteluita ennen neuvola-aikaa.Saa nähä mitä toiveita hänellä on asioiden suhteen:)

Ultra on nyt takana päin eikä enää tarvitse jännittää epämääräisessä olotilassa mikä kohdussa on tilanne.Siellä selvisi niin hyvää kun huonoakin.Alkio on ihan hyvässä paikassa.Pikkunen sydän löi tasaseen tahtiin.Pituutta saatiin 6 milliä ja sen perusteella viikot olisivat 6+1.Oma arvioni heitti siis viikolla.Tosin lääkäri sanoi että muutama päivä voi olla enemmänkin.Kirjan mukaan sydän alkaa lyödä 6 viikon puolessa välissä.

Toinen hyvä asia on se että kystani on hävinnyt pois.Sitä en tiedä millon,mutta hyvä niin.Itse vähän epäilinkin jotain sellaista ja luulin sen olevan se verenvuodon aiheuttaja,mutta lääkäri oli siinä eri mieltä.

Veren vuodon aiheuttaja löytyy meinaan kohdusta.Siellä näkyi laajoja verihyytymiä.Kohtuni siis vuotaa ja saattaa aiheuttaa keskenmenon millon tahansa.Lääkäri suositteli rauhallista menoa.Rasitusta ja juoksemista on vältettävä eikä oikein suositellut yhdyntääkään.Siitä sanoi että voi varovasti kokeilla,mutta jos vuoto alkaa on ehdottomasti pidettävä viikon tauko.Ruskeaa vuotoa kuulemma saa olla.Se ei ole vaarallista.

Itse olen nyt helpottunut kun tiedän mikä tilanne kohdussa vallitsee.Samalla sain tukea omiin käsityksiini asioista ja näin sain viestin perille miehellenikin.Hän kun ei usko ennaltaehkäisevään toimintaan eli siihen ettei keskenmenoa voi estää millään.Ehkäpä ei,mutta ainakin voi yrittää kun tietää miten pitää toimia.

Pahinta nyt kuitenkin on tämä huono olo.En tiedä voiko tätä kokonaan pistää flunssan piikkiin joka iski minuun eilen.Olo on karmea.Oksettava olo kurkkukivun ja räkätaudin päälle.Mitään ei tee mieli ja nälkä on kova.Kokis on ainut jota nyt saan alas.

Lääkitys myöskin aiheuttaa minulle huolta.Lääkäri kyseenalaisti keuhkopuolen lääkärin määräämän lääkkeen turvallisuuden.Se on kuulemma uusi eikä sen vaikutusta sikiöön tiedetä.Nyt olenkin huolissaan tästä sekä toisesta lääkkeestä jota syön vakituiseen ja josta myöskään ei pitänyt olla haittaa.Tilanne on paha jos jätän nämä lääkkeet pois.En kykene töihin ja raskausajasta tulee painajainen jota se tahtoo jo nyt olla muutenkin keskenmenon uhatessa.On taas pakko alkaa selvittelemään asioita uudestaan.

Kaikesta huolimatta olen ihan positiivisella mielellä.Aika näyttää miten käy.Nyt pitäisi varata aika neuvolaan.Suurin hämmästyksen aihe minulle oli tämän asian monimutkaisuus.Minut siirrettiin heti mappiin “vammaiset” ja annettiin puhelinnumero kouraan johon voi soittaa.Olo on sen suhteen kun kakkosluokan kansalaisella.Ei tee mieli yhtään ottaa yhteyttä siihen osaston ronkittavaksi.Heille olen kun muukalainen avaruudesta jonka sisuksissa kasvaa alien ja kohtelukin saa sitten olla sitä luokkaa.En ainakaan alun perusteella voi sanoa että ollaan hyvinvointi Suomessa ja terveyspalvelut huippua.Mihin ovat kadonneet ne mukavat ihmiset tk:n vastaanotto luukuilta joita oli vielä 10 vuotta sitten? Jos en olisi huolissaan sokeriarvoista jättäisin ajan varaamatta ja kävisin pelkästään  yksityisellä ultrassa tarkistuttamassa vauvan hyvinvoinnin.Jään keräämään rohkeutta puhelua varten.

…kun oireita ei oikeastaan ole,että olen raskaana. Nyt on omien laskujeni mukaan menossa 7+1.Ensi viikon ultra sitten kertoo tarkemmin olenko oikeassa vai väärässä.Teen vielä kolmannen testin ennen ultraa kun en oikein luota noihin edellisiin vieläkään.

Alkuun oireita oli ihan liikaakin.Kaikki alkoi hirvittävällä virtsatietulehduksella jota seurasi paha hiivatulehdus verisine vuotoineen.Mahakivut olivat välillä erittäin tuskasia.Valvoin jopa yöllä niiden takia.Tissit oli kipeät heti alusta alkaen ja maha turposi isoksi palloksi.

Nyt olen huolissaan hyvästä olosta.Oikeastaan vasta tänään on iskenyt väsymyksen päälle,mutta muuten olo on loistava.Niin täytynee vielä mainita mielialan muutokset joita on kyllä ollut jopa siinä määrin että meinaa tulla ongelmia.

Miehellä ja minulla on joitakin eriäviä näkemyksiä.Hänellä kun on normaali kokemus raskaudesta takana ja minulla taas pelkkää hoitoja sekä epätoivoisia yrityksiä keskenmenoineen,niin hän ei ymmärrä minun varovaisuuttani.En vaan uskalla harrastaa seksiä kun pelkään hänen tuuppivan hyvän alun ulos kohdusta.Pelkään vuodon alkamista niin hirveästi ettei mitään määrää.Ehkäpä tämä tästä helpottuu ajan kanssa.

Lapsettomuus on syöpynyt syvälle takaraivoon kuin tauti.

Tein uuden testin ja sen mukaan olen vielä raskaana.Ensi viikolla on eka ultra-aika.Toivottavasti kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisu sillä käynnillä.

Asiat menee hissukseen eteenpäin.En voi muuta kun olla tyytyväinen nykyiseen elämääni.Se on juuri sellaista kun sen olen toivonut olevankin.

Tuon viimeisen kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut paljon asioita hirvittävällä vauhdilla.En niistä lähde enempiä kertomaan,mutta jonkun sanasen nyt tähän laitan.

Olen ensinnäkin löytänyt miehen jonka kanssa olisi tarkoitus olla koko loppuelämä.Täydellinen hän ei ole sen olen joutunut toteamaan jo monesti niin täällä kun nyt lähemmin tutustuessanikin.Mitään kuitenkaan niin pahaa ei ole etteikö niitä voisi sallia ja hyväksyä.Minulla on hyvä olla sen kanssa.Olenkin nyt asunut hänen ja poikansa luonaan jo 3,5 viikkoa.Olen siis nykyään perheellinen.

Toinen hyvä uutinen on se että olen myöskin raskaana.Yllättäin.En uskonut tämän ihmeen koskaan tapahtuvan,mutta tulin raskaaksi ihan heti ja luomulla.Yllätys oli suuri kun ekaa kertaa elämässäni sain plussan testi-ikkunaan.Nyt toivon sen pysyvän sisälläni,vaikka kaikki mahdolliset taudit on jo minuun iskeneetkin.Toivon ettei viimeviikkoinen tuhnuvuoto tarkoittanut keskenmenoa.

Veljeni kuolemasta on jo 2 kuukautta.Välillä itken ,mutta nykyään on jo päiviä jolloin en enää asiaa ajattele.Tästä en tämän enempää kirjoita vaikka aiheesta olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa.

Elämäni soljuu hiljalleen eteenpäin ja vain aika voi näyttää miten minun käy.