Päämääränä rakkaus

Kylläpä jännitti mennä ultraan kun ei oikein tiennyt mikä tilanne kohdussa vallitsi kun ei ole ollut oikein mitään oireita.Kaikki oli kuitenkin hyvin ja viikkoja laskettiin 9+5. Mittaa oli kertynyt jo 28 mm ja eliö jo liikkuikin.Ruskuaispussikin oli vielä tallessa, mutta häviää sieltä aikanaan pois.

On vieläkin vaikea uskoa että raskaus etenee.Mies on jo kyllä vauhdissa,mutta itse en uskalla vieläkään “juhlia”. Kyllä tämä varmaan tästä kun tämä etenee tuon viikon 12 yli.Sillon keskenmenoprosentti kutistuu jo aika pieneksi.

Tämä on edennyt yllättävän hyvin tuon alkuvaikeuksien jälkeen.Rakastelua ei ole tarvinnut jarrutella ja muutenkin olen elänyt normaalisti rauhallisen kesäloman jälkeen.

Sunnuntaina alkoi pahoinvointi.Kummallinen tunne ylämahassa.Koko ajan sellainen krapulainen olo.Oloa ei ole helpottanut kumartelu ja kyykkiminen töissä.Vasta nyt olen huomannut kuinka paljon tuleekaan kropalla tehtyä töitä nyt kun ei pysty tekemään.On ollut pakko keksiä uusia konsteja Syöminen helpottaa hetkeksi huonoa oloa,mutta käytännössä minun pitäisi mutustella koko ajan ollakseni hyväoloinen.Se taas tietää reiluja kiloja.Olen jo nyt lihonut 4 kiloa ja kaikki on vasta alussa.

En olisi ikinä uskonut kuinka mies voi seota nähtyään lapsenalun ultrassa.Sitä oli kyllä kiva seurata.Tämä on kyllä parasta aikaa mitä on ikinä ollut.Päivääkään en vaihtaisi pois.