Päämääränä rakkaus

On se tuo ultra vaan niin helpottavaa.Aina sitä jännää onko kaikki hyvin,onko elossa vai onko sairas.Onneksi kaikki oli hyvin.Liikkuva ja vikkelä kaveri.Sukupuolta ei pystynyt satavarmaksi sanomaan,mutta arvelu siitä kumminkin tuli.Se jää nyt hiukan pimentoon.Toisaalta olisin halunnut tietää varmaksi kumpi se on niin olisi voinut ostella “oikeaa väriä” olevia vaatteita.

Molemmat voidaan siis hyvin.Tunnen mahassa sellaisia kummallisia muljahduksia aika tiheään pitkin päivää.On niitä tuntunut jo pitkään,mutta olen pistänyt ne suolen piikkiin.Nyt en enää voi.Pelkään että käy niinkun monille että kun niitä oppii tunnistamaan niin sitten kun niitä ei tunnu ,huolestuu.Tältä haluaisin välttyä.

Tällä viikolla on vielä neuvola.Se onkin jo kolmas kerta kun neuvola vaihtuu.Edellisessä ehdin käydä hakemassa ainoastaan sikapiikin.Se se vasta kamala piikki olikin.Käteen turposi iso patti ja käsi oli kipeä useita päiviä.Ei tarvinnut sillä kyljellä nukkua ja yksikätisenä oli turhauttavaa olla.Jumitti myös hartian lukkoon ja olin saikulla viikon.Huono oksettavaa oloa sekä vapinaa oli yhtenä yönä.

Näin täällä tänään.Palaan kirjoittelemaan lopuviikosta neuvolakäynnistä kuulumisia lisää.