Päämääränä rakkaus

…Olla positiivinen.

Eilinen jatkui klönttimäisenä vuotona ja vähän seassa juoksevaakin.Tänään ei sitten enää vuotoa ole ollut.Loppuiko…sitä en tiedä.Poikkeuksellista vuoto kuitenkin on ollut aikaisempaan nähden.Yleensähän sitä on runsaasti ja kestää 6 päivää.

Huomenna testailen ja jään pohtimaan millonka voisin pongata seuraavan oviksen.Meneekö nyt ohi kun en osaa sanoa mikä oli ensimmäinen vuotopäivä vai onko iso vuoto vasta tulossa.Jos menee ohi niin se on vasta elokuu kun seuraavan kerran pääsen.Klinikka on kesän kiinni.

Olen miettinyt myöskin vuokrakohtua ja mahdollisuutta lähteä hakemaan lasta ulkomailta.Adoptio on liian hankala ja maksaa sekin aika paljon,joten ne rahat voisi käyttää omaan lapseen.Seuraavat hoidot voisi tehdä ulkomailla.Ottaisi vapaata töistä.Kyllä sitä jotenkin varmaan selviää rahallisestikkin.

Sinne meni mun vauva.On senverran kovat kivut ettei epäilystäkään menkkojen alkamisesta.Myös vuoto on alkanut sakeana tummana klönttinä.

Toivoa en itse tässä näe,mutta tiedän että jos klinikalle soitan he käskevät jatkamaan hormoonin syömistä ja odottelemaan vuodon lakkautumista.Soitan sinne kuitenkin aamulla varmuuden vuoksi.Mitäänhän tälle ei ole tehtävissä tässä vaiheessa.

Vetäsin suurimman säryn lakkauttamiseksi yhden panadolin.Toivottavasti helpottaa pian sillä tää on tuskaa kun oikein toista jalkaa repii irti.Enpä muista millon viimeksi olisi ollut tällaiset kivut.

Hammaslääkäristä selvisin kunnialla ja kotimatkalla “törmäsin” tuttuun autoon ja kuskiin sen sisällä.Mitään ei kuulunut.Ei soittoa eikä textaria.Hän oli taas niin iloisen yllättynyt ja entäpä minä.Kävin vissiin taas kaiken tunneskaalan läpi kotimatkalla mitä löytyy.On sillä miehellä muhun ihme vaikutus.En voi kun ihmetellä.Edellisestä tapaamisestahan on jo todella pitkä aika.Ei kuitenkaan pelkoa että aloittaisin enää mitään sen hepun kanssa.Katsottu on ja todettu ettei mistään tule mitään sen kanssa vaikka mikä olisi.

Olin eilen illalla aivan varma menkkojen alkamisesta yöllä ja niinpä sujautin yöksi siteen housuihin.No eipä alkanut vielä.Aamulla oli nyt isompi hyytynyt klöntti pyyhittäessä,mutta vuodosta ei pysty vieläkään puhumaan eikä menkat ole koskaan näin edes alkaneetkaan.Kyllä se veri tulee ihan juoksemalla ja paljon.Nyt on ihan erinlaista kun edellisesen alkionsiirron jälkeen jolloin vuoto alkoi jo kp26:ssa.

Tein sen kuuluisan “nyt ainakin menkat alkaa-testin” eli päätin katsoa näkyykö raskaustestissä mitään merkkejä olenko raskaana vai en.No negaahan se näytti.Mitäpä muutakaan.Eihän mulla ole edes oireita raskaudesta.Alaselkä kipuja on ja pientä juilintaa,mutta nekin saattaa johtua reuhumisestani keittiönkaappien kanssa ja se kysta joka juilii muutenkin koko ajan.

Näillä tiedoilla mennään eteenpäin.Nyt on kp 31 menossa.Muistan sen testin jonka sillon aikoinaan tein ja sekin näytti negaa,mutta oli hautuessaan yön yli muuttunut plussaksi.Pakkauksissa sanotaan että testitulos ei ole enää luettavissa myöhemmin joten sivutin sen sillon ja seuraukset jo tiedättekin että kesken meni kun vihdoinkin lähdin lääkäriin jossa todettiin paha virtsatietulehdus ja sokeria virtassa.En meinannut sillon uskoa että olen raskaana kun tulivat kertomaan.Itku pääsi kun tajusin tehneeni koko sen ajan työtä jota ei raskaana ollessa saa tehdä enkä ollut mitenkään suojellut alkavaa elämää.Mä kun tiedän olevani sairas vasta kun menee tauti munuaisiin asti.Oireita ei vaan ole ennen sitä eikä muitakaan oireita ollut.

Nyt yritän selvitä taas vuorokauden eteenpäin eli huomiseen.Testipäivään aikaa 3 vuorokautta.Sillon vasta teen seuraavan testin,jos on jotain testattavaa.

Testi on yhä tekemättä.Klinikan antamaan päivään aikaa 4 vuorokautta.Sama meno jatkuu nyt eli aamulla verensekaista vuotoa, mutta ei vielä onneksi runsasta.Toivon yhä olevani raskaana.Edelleenkään ei mitään varmoja merkkejä raskaudesta kuitenkaan ole ilmaantunut.Normivuoto ei kuitenkaan ole alkanut,mutta sehän nyt ei vielä takaa mitään.Vasta plussa testissä kertoo tuloksen.Haluan elää tässä harhaluulossa edes hetken toivoen että se ei olisi pelkkää harhaa.Menkööt sitten vaikka tuohon viralliseen päivään asti.Näköjään parempi epätietoisuus kun tieto negasta joka romahduttaa unelmat jälleen kerran.

Tulin eilen rehkineeksi liikaa.Nyt olisi syytä ottaa varovaisemmin.Tänään tasaan oloa ja lepäilen enemmän.Yläkaappien asennusta pitäisi jatkaa,mutta en tiedä uskallanko.Huomenna on kauhupäivä kun menen hammaslääkäriin.

Olen jännittänyt eilisestä asti ja tuntuu että jännitys vaan syvenee kireäksi olotilaksi.Yritän olla rauhallinen ja levollinen,mutta kun pelottaa että vuoto alkaa.Eihän sille mitään voi.Sitä ei voi estää jos se on alkaakseen.En uskalla tehdä mitään mikä voisi laukaista runsaan vuodon.Hölmöä.

Eilen oli verensekaista valkovuotoa vähän ja tänä aamuna vähän.Se ei ole runsasta,mutta silti se pistää miettimään menkkojen alkua.Mahassa välillä nippaa,mutta ei juili niinkun yleensä kun menkat alkaa.Tosin minulla on menkat alkaneet ilman minkäänlaista kipuilua.Kipu on tullut vasta vuorokausi myöhemmin.Kaikki on mahdollista joka suuntaan vielä.

En uskalla tehdä raskaustestiä.En halua nähdä siinä negaa.Sitäpaitsi se on myöskin varmin keino saada menkat alkamaan:) Jospa tästä selviäis seuraavan etapin yli eli huomiseen.Nyt on enää klinikan määräämään testipäivään aikaa 5 päivää.

Päivä kerrallaan jännittyneessä mielentilassa.Mikähän poistaisi jännitystä?

Sisälläni on nyt kaksi elämän alkua.Toinen juuri kaksisoluisesta jakautumassa nelisoluiseksi ja toinen on nelisoluinen.Siellä ne nyt juttelee kohdun kanssa sopivasta kiinnitys kohdasta.Toivottavasti kohtu antaa luvan kiinnittyä ja raskaus alkaa.

Kaikki ei mennyt niin hyvin kun luulin.Sulatukseen joutui neljä alkiota joista kaksi ei jatkanut elämää.Niinpä minulla ei ole enää aineksia kun yhteen siirtoon.

Toivottavasti kuitenkaan ei tarvitsisi enää mennä vaan näistä edes toinen jatkaisi vauvaksi asti.

Nyt vaan odotellaan ihmettä tapahtuvaksi.

Jes!

Tammikuun pelot eivät käyneet toteen.Hormoonitaso on riittävä ja bongasin oviksen tänä aamuna.Nyt jännitän miten alkiot selviävät sulatuksesta ja päästäänkö ne siirtämään torstaina.Olen taas innoissani kun projekti jatkuu pitkän tauon jälkeen.

Työrintamalla takkuaa.En ole pysynyt aikataulussa,mutta uskosin selviäväni silti.Keittiönkaapit töröttävät keskellä kämppää.Niitä tulikin yllättävän paljon.Kämppäni on nyt kaikkea muuta kun tilava.

Olen yrittänyt vanhaa purkaa pois,mutta kaapit eivät suostu irtoamaan seinästä vaikka ruuvit ovat pois eikä minkään niitä pitäisi seinässä enää kiinni pitää.Huomenna homma jatkuu kovemmalla yrityksellä.

Uskomatonta se mitä nyt tapahtui.

Exä soitti.En ole joulukortin jälkeen hänestä tainnut kuullakkaan enkä ole halunnutkaan.Olen yrittänyt elää tätä omaa elämää eteenpäin.Nyt hän soitti ja arvasin heti miksi.Se mitä hän kertoi onkin sitten jotain mitä en olisi halunnut tietää.

Hän oli löytänyt naisen ja tämä on nyt yllättäin tullut raskaaksi ja jätti nyt exän.Ei tästä enempää.Se mikä kaivaa on tuo lapsi.Jos kerran exässä ei ollut vikaa niin sitten vian täytyy olla minussa.Papereiden mukaan kuitenkin minua ei edelleenkään ole todettu etten voisi saada lasta kun taas exästä löydettiin vikaa jota ei nyt sit vissiin olekkaan.

Tämä tieto ei minua nyt ainakaan nosta yhtään pinnemmalle.En tiedä mitä aatella.Se on kuitenkin varmaa että klinikka kutsuu minua kyllä nyt nopeammin kun aikasemmin.Täytyy pyytää heitä ottamaan lisä testejä.Jos tuo exän tieto pitää paikkansa saatan saada kelalta korvauksia jos vika löydetään minusta.En sitten tiedä löydetäänkö.Toisaalta toivo heräsi toisaalta uppoan syvemmälle suohon.

Nämä viimeiset 7 päivää ovat olleet henkisesti rankkoja.Jokaista päivää on koetellut eri asia.Viimeiset neljä päivää ovat olleet “tippalinssissä”-päiviä.

Suurinta surua tuottaa toinen mies.Kolmen viikon hiljaisuus tauko oli yllättävän rankka varsinkin kun tajuntaani iskeytyi uusia totuuksia hänestä.En sitä ehtinyt surra kun vajaan vuorokauden kunnes tajuntaan iskeytyi totuus omasta tunnetilasta.Törmäsin häneen.Uskomaton olotila iski.Mahassa pyörähti ympäri,oksetti ja lopuksi sydän hakkasi tajuttomasti.En ole päässyt yli.Tunteet kulkevat samaa latua kun ennenkin.Järki kuitenkin sanoo onneksi muuta Miten ihmeessä saan hänet pois sydämmestäni.En voi kun todeta että yhä rakastan häntä.Sen tajuaminen on vienyt minut surun aallokkoon.

Tilannetta ei helpota yhtään se että poden samalla syvää lapsettomuus kriisiä.Olen nyt joutunut kohtaamaan taas ne samat asiat kun vuosia sitten.Parku pääsi kun luin sairaalasta saamani paperit.Ne toivat niin elävästi mieleen sen mitä sillon kävin läpi exän kanssa.Nämä paperit nyt lähtevät kelalle ja toivon saavani alennusta kalliisiin kustannuksiin.Luulen sen kuitenkin olevan turhaa.Yritän silti.En tiennytkään että minulla oli sillonkin kysta ja samalla puolella vielä.En tiedä onko kyseessä sama vai eri kun nyt.Myös muistutus keskenmenosta ei helpota oloa yhtään.Miten saan voimia lähteä alkion siirtoon kaiken tämän keskellä varsinkin kun nyt noista papereista selvisi muutakin mitä en ole tiennyt kyselyistäni huolimatta.

Hengityspuolen tutkimukset sentään toistaiseksi etenee.Kävin kuvissa ja kolmen viikon päästä on muut tutkimukset.Sain siltä reissulta sakot.Ihmetyttää ettei se edes harmita yhtään.Ehkäpä se on loppujen lopuksi niin pientä kaiken tämän keskellä.

Töissä sattui kolmas surua aiheuttava juttu.Väärinkäsityksiä ja lisä lomautuksia.No se sentään selvisi jo ja päätyi hyvin,mutta muuta tuskaa töissä sen sijaan tulee olemaan.Siitä sitten myöhemmin enemmän.

Tämä viikko on ollut yhtä tarpomista suossa.Ainoat ilon aiheet tuovat ystävät ja uusi keittiö, jonka kohdalla tarkkuusmittauskin meni nappiin.

Kaikki tämä ja paljon muutakin sekä kellojen kääntö on saanut pollani niin sekaisin että painun sänkyyn suremaan peiton alle ja toivottavasti aamulla nousen virkeänä uuteen aamuun.

Vihdoinkin alkaa flunssa olla ohitse.Tauti kesti viikon.Olo oli välillä karmea kun ei tuntunut happea saavan riittävästi ja kuume teki tukalan kuuman olon.Silmät valuivat vettä vielä eilenkin.Nyt sekin on jo ohitse.

Tekemistä olisi ollut näille päiville kovastikkin,mutta veto oli ihan loppu.Harmittaa,mutta asialle ei vaan voinut mitään.Nyt on otettava menetetty aika kiinni ja aherrettava loppuviikko.

Päätös uuden elämänvaiheen aloittamisesta on ollut oikea.En kadu tippaakaan että olen nyt lopettanut kaikki epämääräiset miessuhteeni.Seuraava mies onkin sitten seurustelukumppani.Seksiseuran etsimisen aika on ohi ja loppuun käsitelty.Se ei ole minun juttu.Se on kokeiltu ja todettu riittämättömäksi.Haluan oikean parisuhteen vuorovaikutuksineen.Nyt kuitenkin keskityn viemään oman elämän hallinnan seuraavalle asteelle.Tuntuu ainakin että olen valmis.

Nyt voin sanoa varmaksi että olen saanut itseni repäistyä irti toisesta miehestä,vaikka tunteet vielä onkin jäljellä,niin järki puhuu nyt enemmän.Kävin lukemassa vanhoja juttuja hänestä ja se sama kaava on nähtävissä mikä ennenkin.Mikään ei ole muuttunut näiden vuosien aikana.Kyllähän sen olen tiennytkin.Olen halunnut uskoa kuitenkin hänen muuttuvan ja muuttavan mieltään sekä elämän tyyliään.Jotenkin en vaan ole pystynyt päästämään hänestä irti.En tiedä miksi.Ehkä se läheisyydenkaipuu on ollut niin suurta.Sitä en kuitenkaan häneltä ole koskaan saanut.Meidän juttu on ollut minulle suuri mysteeri.Nyt kuitenkin uskon sen ratkenneen.Tunnen hänet yhtä hyvin kun takataskuni ja siksi osaan jo kuitata hänen sanomisensa villaisella.Silti jotkut hänen puheensa satuttavat minua.Uskon että hän niillä testaa minun tunteitani häntä kohtaan.Kokeilee olenko vielä saatavilla ja jos reagoin oikein ,niin hän voi taas tyytyväisenä jatkaa elämäntapaansa välittämättä minusta.Nyt kun olen saanut olla häneltä rauhassa,niin pelkään että irtiottoni saa aikaan päinvastaista ja hän alkaa taas pommittamaan minua saadakseen vaikutusvaltansa piiriin.Niitä merkkejä on nyt tullut jo joitakin.Luulen kuitenkin nyt olevani niin vahva että kestän sen.Aikaisemmin murruin ja myönnyin saadakseni hengähdys aikaa.

Rahaa kyllä tarvitsisin ja se huolestuttaa minua todella paljon.Kuukausi ilman palkkaa on minulle kova paikka.Syksyllä luultavasti tulee joko irtisanominen tai uusi palkaton kuukausi.Tulevaisuuden näkymä on synkkä siinä suhteessa.Nyt aloitan jo tekemään pohjatöitä jotta selviäisin syksyyn.Silloin vasta voin sanoa selviänkö vai tarvitseeko tehdä vielä rajumpia päätöksiä.

Kun aloitin lapsi-projektin oli tilanne ihan toinen.Työtilanne hyvä ja rahantulo varmaa.Nyt joudun jarruttamaan sitä ja en tiedä voinko vielä toukokuussakaan käydä alkionsiirrossa.Harmittaa kun joudun sitä lykkäämään.Ilmeisesti lapsen aika ei ole vieläkään.Onneksi niitä alkioita on pakkasessa odottamassa.

Uskonkin että jos nyt saan menoja kutistettua vielä entisestään,niin syksyllä saattaa alkaa menemään jo paremmin.Jokainen päätös on nyt punnittava todella huolella ja mietittävä niiden kauakskantoinen vaikutus.